Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin leppoisasti, jotta ratsu olisi liikutettu myös kisaa edeltävänä päivänä. Opettaja oli ehdottanut ilman satulaa menemistä, ja tartuin ideaan muitta mutkitta. Ilman satulaa meneminen on minulle yleensä rentoilua, vaikka helppoa se ei ole. Siksipä oli aika taas testata, miten istunta pitäisi ilman pelastusrengasta eli satulaa.
Ratsastin noin puoli tuntia, jonka aikana en tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin vain askellajit läpi ja yritin pysyä kyydissä. Jetti oli taas sitä mieltä, että toinen pääty oli iso hui, joten jäin suosiolla pyörimään siitä kauemmas. Pyörittelin ympyröitä ja haeskelin Jettiä liikkumaan samalla, kun yritin keksiä tavan saada itseni istumaan rennosti ja tasapainossa. Ilman satulaa huomasin helposti, kuinka jalkani kipristyivät eteen ja ylös, ja polveni yrittivät puristua Jettiin kiinni. Näiden lisäksi vasen kylkeni painui ruttuun vieden minut kenottamaan vasemmalle, kun taas ylävartalollani kippasin taaksepäin. Huh, mikä vikalista! Vaadipa siinä sitten hevosta liikkumaan oikein, kun itse on kunnon ongelmakimppu selässä.
Vaikka mieleni teki nynnyillä, otin ympyrällä lyhyet pätkät laukkaa. Istunnan ongelmat näkyivät siinä pahiten, ja Jetti suostui laukkaamaan vain mummovauhdilla. Varmaan ihan hyvä, muuten olisin keikauttanut itseni aika todennäköisesti kyydistä. Ravissa sain vähän kiinni paremmasta istunnasta, mutta aika ajoin pakka levisi tehden minusta perunasäkin. Jetti otti ilon irti epätasapainoisesta ratsastajastaan ja hiippaili hyvin taloudellista mateluravia. Loppuratsastuksen aikana sain pysyttyä paikoin sen verran vakaana, että sain Jetin vähän parempaan raviin. Aika paljon korjaamista olisi silti ollut etenkin omassa rentoudessa.
Puoli tuntia hurahti nopeasti. Onhan se opettavaista, vaikkakin hieman ikävää huomata, kuinka paljon sillä satulalla paikkaa perusvirheitä. Saisin sisällyttää ratsastuksiini säännöllisemmin joko ilman satulaa tai ainakin ilman jalustimia menemistä. Veikkaan, että satulassa istuminen helpottuisi kummasti, kun oppisin hallitsemaan kroppaani edes vähän ilman sen antamaa tukea.
