Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla pääsimme hinkkaamaan hartaasti koulua tulevien kisojen takia. Ratsukseni sain Manun, jolla olen kisoihin menossa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja treenasimme niin siirtymiä, ympyröitä kuin laukkalävistäjiä. Tunnin aikana keskityin käsiini ja pyrin olemaan niillä rento, mutta en löysä ja jämäkkä, mutta en kiskova. Siinäpä tasapainoiltavaa. Samalla keskityin hakemaan Manua edestä kevyemmäksi.
Aluksi ratsastimme niin ympyröitä kuin teimme pitkille sivuille siirtymisiä käyntiin ja keskihalkaisijalle kääntymisen jälkeen pysähdyksiä. Manun kanssa mikään siirtymä ei oikeastaan toiminut, kun en saanut ratsastettua oikein. Siirtymiset alaspäin olivat kättä vasten ja vaativat jarrutusmatkan. Siirtymät ylöspäin taas olivat valuvia ja vaativat puolestaan pienen kaasutusmatkan. Pysähdyksiin tulimme ja niistä lähdimme liikkeelle samalla tavalla. Terävyys, lyhyys ja aktiivisuus puuttuivat, vaikka yritin herkistellä niin omia apujani kuin hevosta. Mainittavaa parannusta ei valitettavasti tullut.
Teimme myös siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin. Siirtymisissä raviin sai käyttää apuna ympyröitä, jotta laukkaa sai lyhennettyä. Manu tahtoi kiirehtiä, jolloin nostot olivat ampaisevia. Siirtymät alaspäin olivat myös aika onnettomia. En saanut lyhennettyä Manua, jolloin putosimme raville. Kertaalleen satuimme opettajan valvomalle ympyrälle niin, että sain hyviä täsmäneuvoja. Opettaja ohjeisti pitämään Manun suorana ulko-ohjan avulla ja tekemään sillä pidätteitä sekä vartioimaan sisäpohkeella, että laukka säilyi lyhennyksestä huolimatta. Aivan taikaiskusta Manu yhtäkkiä suoristui, lyhensi laukkaa ja rauhoittui. Hitsit, että tuntui hyvältä selkään! Pääsimme siirtymään tästä raviin kohtuullisesti, ja ravissakin Manu tarjosi vielä kokonaisen pitkän sivun ajan tasaista, rentoa ja pyöreää ravia. Aivan mahtavaa! Sitten tuo kaikki katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut, ja jäin ihmettelemään tapahtunutta.
Ensimmäinen lävistäjän sisältänyt laukkakuvio oli nostaa harjoitusravista pääty-ympyrällä I:stä vasen laukka. Sen jälkeen ympyrä jatkettiin loppuun ja ratsastettiin laukkalävistäjä. Manulla oli ravissa vähä kiire, jolloin laukannostot eivät olleet kovin tasaisia. Ensimmäisellä yrittämällä Manu ignoorasi täysin pyyntöni ja vain kiihdytti ravia. Tämän jälkeen nostot onnistuivat, mutta olivat turhan ryykääviä. Ensimmäinen laukkalävistäjä meni myös ihan hänekseen, sillä Manu onnistui kiemurtelemaan omille teilleen. Se ei tuntunut yhtään tajuavan, minne sen halusin, joten päätti itse tiensä. Toisella kerralla pääsimme aika asiallisesti lävistäjän, kun huolehdin suoruudesta. Laukan jälkeinen ravi vain oli liian kiireistä.
Toinen laukkakuvio oli nostaa käynnissä lyhyen sivun keskeltä oikea laukka, laukata keskiympyrä ja sitten vielä lävistäjä. Laukannostot käynnistä olivat ihan ok, kun sain Manun malttamaan. Keskiympyrällä Manu yritti hurjastella, mutta paikoin sain hillittyä sitä tasaisempaan laukkaan. Laukkalävistäjä sen sijaan oli kinkkinen emmekä onnistuneet siinä kertaakaan. Olin juuri ennen tuntia ajatellut, että laukkaa nihkeästi vaihtavalla Manulla lävistäjien pitäisi olla aika helpot. Pah! Ruuna keksi lävistäjillä suunnan vaihtuvan, jolloin se pudotti ajoissa raville ja nosti myötälaukan, tässä tapauksessa siis vasemman. En osannut ennakoida tätä ollenkaan, kun se tuli niin puun takaa. Manu selvästi tiesi, että lävistäjä olisi pitänyt mennä laukassa, mutta ei vain huomannut, ettei laukanvaihto ollut osa tehtävää. Hassua, miten toinen suunta onnistui vaivatta ja tämä toinen taas ei millään.
Loppuraveissa sain keskittyä toppuuttelemaan Manua. Se malttoi tunnin paremmin ehkä kuin esimerkiksi viimeksi, mutta kyllä se silti tahtoi vähän jäädä hinkumaan kipittämisen perään. Pidätteet menivät paikoin läpi, paikoin kaikuivat kuuroille korville. Istunnan jämäköittäminen auttaisi varmasti, sillä nyt taidan hillua irti satulasta etenkin noina hetkinä, kun yritän jarruttaa. Tunnin lyhyt onnistuminen auttoi kuitenkin jättämään fiilikset plussan puolelle. Olisi tietysti kiva ollut voida toteuttaa sama toisen kerran tunnin aikana, mutta siinä en nyt onnistunut. Suoruus on kuitenkin se juttu, mihin Manun kanssa saan kiinnittää huomiota. Tähän pitää muistaa keskittyä myös koulukisaverryttelyssä. Sen lisäksi saan vain toivoa, että kisat menevät edes kohtuullisesti. Iik.
