Keskiviikon valmennusryhmä ja sitä edeltävä B-tunti yhdistettiin, jolloin ratsukoita tunnilla oli kahdeksan, mikä tuntui isohkolta pienempiin ryhmiin jo tottuneena. Ratsukseni sain Lennin ja ajattelin koulutunnin sen kanssa olevan mielenkiintoinen kokemus. Alkukäyntien aikana kuitenkin selvisi, että luvassa oli esteitä. Klumps. Jätin Lennin toviksi opettajan huomaan ja kävin hakemassa turvaliivin päälle. Ajatus tulevista hypyistä jännitti, sillä olen mennyt Lennillä vain kuudesti, joista kahdella kerralla on ollut hyppelyitä. Silloin ruuna on tahtonut olla aika lentävä tapaus, mikä saa kaltaiseni arkajalan varpailleen. Päätin kuitenkin kerätä päättäväisyyteni rippeet ja suhtautua tuntiin luottavaisin mielin.
Alkuverryttelyssä menimme ensin omatoimisesti tovin käyntiä ennen kuin siirryimme ravaamaan ja ylittämään puomeja. Käynnissä Lenni tahtoi olla aika tahmea eivätkä pohkeeni tuntuneet tarkoittavan juuri mitään. Yritin herkistellä sitä, mutta ruuna ei ihan syttynyt hommaan. Ravissa Lenni onneksi liikkui itse paremmin. Toiselta pitkältä sivulta saimme lähteä loivamme kiemurauralle, joka oli höystetty puomeilla. Lenni ylitti puomit muutoin ihan kivasti, mutta tahtoi hieman hyytyä niiden aikana. Pyrin ratsastamaan ravin ajoissa riittäväksi, jotta enää puomeilla ei tarvitsisi säätää. Tämä toimi paikoin, mutta välillä herpaannuin puomeille tultaessa, jolloin Lennikin pääsi hidastamaan.
Ensimmäisenä hyppytehtävänä oli tulla vasemmassa kierroksessa ristikko. Ensimmäisen kerran se hypättiin ympyrällä, jonka jälkeen se ylitettiin toisen kerran ja jatkettiin noin 6–7 askeleen suora linja pystylle. Sama tehtävä tultiin myös toisinpäin vasemmassa kierroksessa, mutta siten, että molemmat esteet olivat pystyjä. Ympyrähypyt menivät hyvin, ja Lenni säilytti niissä toivotun laukan. Se myös hyppäsi maltilla eikä kiihdytellyt. Sen sijaan suoralla linjalla Lenni pääsi vähän ampaisemaan, joten sain toppuutella sitä välissä. Opin nopeasti sen, ettei Lennin kanssa parane alkaa arpoa sitä, lähteekö hevonen nyt vai myöhemmin. Lenni kun huomaa tämän välittömästi ja tulkitsee kuskin arpomisen lähtöpyyntönä. Niinpä muutamina kertoina Lenni pääsi ampaisemaan hyppyyn kauempaa, vaikka en tietoisesti kannustanut sitä, vaan lähinnä mietin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Opettaja hoksautti ratsastamaan myös linjan välissä, jotta Lenni ei tekisi omia ratkaisujaan.
Tämän jälkeen tunnin toisena tehtävänä tulimme seuraavan kuvion: lävistäjäpysty, jossa vaihdettiin laukka ja tehtiin vastakaarto. Sen jälkeen laukattiin toinen pitkä sivu ja tultiin toinen lävistäjäpysty samaan tapaan vaihdon ja vastakaarron kanssa. Tehtävää tultiin molemmista kierroksista. Lävistäjäpystyt menivät kohtuullisen mukavasti, kun maltoin itse enkä arponut Lennin ratkaisuja. Pari kertaa tosin sorruin siihen, jolloin Lenni ampaisi hyppyyn hieman liian kaukaa. Laukat kuitenkin vaihtuivat molempiin suuntiin yhtä kertaa vaille oikein. Silloinkin Lenni taisi laskeutua vasemman laukan sijaan ristilaukassa alas, mutta korjasi itsensä myötälaukkaan ennen kuin ehdin puuttua asiaan. Pieniä ampaisuja mahtui hyppyjen jälkeen, mutta muuten Lenni teki tehtävän mukavan tolkusti. Opettaja kehuikin, kuinka rennoin ja luottavaisin mielin Lenni meni noin 60–70 sentin esteet.
Tunnin hyppelyt olivatkin siinä, sillä kahdeksan ratsukon tunnilla aikaa hurahti ymmärrettävästi oman vuoron odotteluun. Tunti oli muutoin kiva ja opettavainen. Lennin kanssa oppisin varmasti odottamaan hyppyä ja malttamaan. Tunnin aikana huomasin myös sen, että olisin saanut olla hypyn jälkeen nopeammin tasapainossa, niin olisin saanut ehkä hillittyä hieman Lennin pieniä ampaisuja. Lennistä jäi kuitenkin positiivinen fiilis, sillä se ei epäröinyt yhtään hyppyä, vaan eteni esteille sopivan innokkaasti ja varmasti. Voisin näillä korkeuksilla hypätä Lennin kanssa toistekin, sillä ruuna on erilaisempi hyppääjä kuin vakioratsuni, jolloin voisin oppia sen kanssa paljon uutta ja hyödyllistä.
