Sunnuntaina oli vuorossa O-Rin seurakoulukisat, joihin olin ilmoittautunut Manulla B-merkin kouluohjelmaan. Kisatreenit Manun kanssa olivat menneet kipittäen ja omaa päätäni seinään paukuttaen, joten olin tavallistakin enemmän tutinoissani kisa-aamuna. Manulla ei mennyt kukaan muu, joten sain laittaa ratsukon kuntoon ja verrytellä sen aivan mieleni mukaisesti.
Kentällä tehdyssä verryttelyssä tavoitteeni oli löytää jarrut. Manu oli ihan reippaana, mutta otti pidätteet kohtuullisesti vastaan. Yritin hakea sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi, missä onnistuin välillä. Verryttelyssä vaikeimmalta tuntuivat käyntipohkeenväistöt, joita en ole kauheasti Manun kanssa treenannut. Vauhti hyytyi melkoisesti eikä Manu lähtenyt helposti rehelliseen väistöön. En saanut juuri onnistumisia, kun en keksinyt, miten olisin muuttanut ratsastustani. Ravissa pyörittelin ympyröitä ja hain pyöreyttä, laukassa taas halusin rauhallisuutta. Laukassa otin myös parit lävistäjät, jotka onnistuivat hyvin, ja Manu tuli lävistäjät aika kivasti perille asti. Siirryin maneesin verryttelyalueelle siinä vaiheessa, kun vuorooni oli kahden ratsukon verran. Maneesissa sai vain kävellä, joten tarkistelin siinä vain reagoinnin pohkeisiin sekä testailin asetuksia ja väistöjä. Oman vuoroni koittaessa kävin pyörimässä hetken tuomaripäädyssä ja jäin sitten ravaamaan rauhallista etenemistä hakien. Oma jännitykseni heijastui Manuun, mutta minulle sopivalla tavalla. Ratsu nimittäin vähän tasoittui eikä enää hötkyillyt nimeksikään.
Alkutervehdykseen yritin tulla suorana, mutta loppua kohti Manu pääsi vähän kiemurtelemaan. Ensimmäinen kymmenen metrin voltti oli kuvioltaan asiallinen, mutta tuomari toivoi pyöreämpää muotoa. Keskihalkaisijalla sain haettua asetuksen vasemmalle ennen toista kymmenen metrin volttia, taivutus tosin jäi puutteelliseksi. Lävistäjälle tehty temponlisäys ravissa jäi vaisuksi, kun en uskaltanut pyytää enempää pelätessäni Manun villiintyvän. Tuomari toivoikin menoa enemmän eteen sekä jälleen pyöreämpää muotoa.
Ensimmäinen käynnissä tehty pohkeenväistö vasemmalle oli yhtä nihkeä kuin verryttelyssä. Tuomari olisi halunnut nähdä selkeämmät väistöaskeleet niin kuin minäkin. En vain valaistunut asiassa ohjelmankaan aikana, joten esityksemme oli hyvin puolittainen. Suunnanvaihto kaarrolla radan poikki oli aika asiallinen, vaikka tuomarin toiveen mukaan kulmien taivutukset olisivat saaneet olla pehmeämmät. Käyntiväistö oikealle meni samoin kuin ensimmäinenkin eli tahmaillen. Tuomari peräänkuulutti ristiaskeleita jälleen. Olin kuitenkin hurjan onnellinen siitä, että väistöt olivat ohi.
Oikea laukka nousi käynnistä aikalailla pisteestä, mutta hieman valuen. Keskiympyrä oli asiallinen, mutta laukka olisi saanut olla tarmokkaampi. Laukkalävistäjän pääsimme paremmin kuin olisin kuvitellut, vaikka toki Manu pääsi siirtymään raville vähän liian aikaisin. Vasen laukka nousi ravissa tehdyn pääty-ympyrän I-kirjaimesta samaan tapaan kuin oikea laukka aiemmin eli aika oikeassa kohdassa, mutta vähän ponnettomasti. Laukassa lävistäjälle tehdyssä temponlisäyksessä rohkenin pyytää Manua vähän eteen, jolloin eroa tuli aiemmin esittämäämme laukkaan. Pääsimme toisen lävistäjän loppupuolelle myös paremmin kuin ensimmäisessä. Raviin siirryimme tosin vähän töksähtäen ja hötkyilimme kohti lopputervehdystä. Tuomari moitti siinä kiemurtelusta, mutta olin vain tyytyväinen, ettei Manu kipittänyt. Pysähdykseen tulimme parin käyntiaskeleen kautta, mutta Manu seisahtui lopulta ja odotti lopputervehdyksen rauhassa. Ohjelmamme oli siinä, ja saatoin taas hengittää.
Tuomari kommentoi suoritustamme seuraavasti: ”Siistiä ja tarkkaa ratsastusta! Hevonen saisi liikkua vielä selkeämmin takaa eteen kohti tuntumaa, jotta saisit sen kantamaan itsensä vielä tasaisemmin pyöreämmässä muodossa!” Pisteitä saimme 140,5 eli prosenteissa se oli 61,087. Tällä tuloksella sijoituksemme oli 9/14. Itse olin suoritukseemme tyytyväinen, sillä se meni tasaisemmin kuin olin uskaltanut toivoa. Oli kerrassaan ihanaa mennä hevosella, joka ei kytännyt radalla mitään. Tuomarin kommentit olivat myös aiheelliset. Annoin Manun mennä melkoisen pitkänä ja vähän löysänä. En osaa vielä ratsastaa sitä lyhyeksi ja teräväksi, mutta tämän kokemuksen perusteella haluaisin kyllä oppia. Manun kanssa nimittäin voisi olla kiva mennä koulukisat toistekin. Taputin myös itseäni selkään siitä, että osasin rentoutua vähän jo ohjelman alussa, kun huomasin Manun olevan kohtuullisen rauhallinen. Niinpä en suorituksen aikana säheltänyt pahemmin, vaan osasin ottaa tehtävät yksitellen vastaan. Tällaisella mielellä oli kiva mennä ohjelma läpi. Kiva kokemus, joka tuli tarpeeseen.
Videosta kiitos Alekseille!