Perjantaina suuntasin Jetin ja viiden muun ratsukon kanssa Tallinmäen maastoon. Kelinä oli tuulinen ja pilvinen +10 astetta, mutta onneksi metsäpoluilla oli tyynempää. Käppäilimme ja ravailimme alkumatkan, kunnes pääsimme kankaille. Siellä jakauduimme kahdeksi porukaksi: lyhyemmän ja pidemmän matkan laukkaajiin. Me Jetin kanssa olimme pidemmän matkan porukassa. Otimmekin kaksi rauhallista, mutta pitkää laukkapätkää kankaita myöten. Jetti käyttäytyi niin asiallisesti, että olin ihan mielissäni. Ei tietoakaan kyttäilystä, kiihdyttelystä tai muustakaan ylimääräisestä pömelöinnistä. Kerrassaan ja yksinkertaisesti vain kivaa ja rentoa. Jes! Loppumatkasta ravasimme tovin, kunnes siirryimme käppäilemään tallin pihalle saakka.
Maastolenkin jälkeen kävin vielä Jetin kanssa kentällä opettajan ohjauksessa ottamassa muutamat hypyt sunnuntain Haapaveden estekisoja ajatellen. Ensin tulimme vasemmassa laukassa pystyn, vaihdoimme siinä laukan oikeaksi, jatkoimme siitä toisen pystyn yli jälleen laukanvaihdon tällä kertaa vasempaan tehden ja hurautimme vielä lävistäjällä olleen okserin yli. Esteet olivat noin 60-senttisiä. Pikkurata sujui muuten hyvin, mutta Jetti oli vähän hitaana. Seuraavaksi samat esteet tultiin vielä uudelleen sekä lisättiin mukaan askeleen sarja. Nyt esteet olivat noin 80-senttisiä. Tälle miniradalle sain viriteltyä Jetin etenemään hieman paremmin, jolloin hypyt olivat ihan ok. Tämä riittikin meille, ja sain taputella Jetin hyväksi.
Tällainen kerta tuli kyllä niin tarpeeseen, etten osaa edes sanoa. On se vain mukavaa, kun ei tarvitse jännittää, vaan saa ottaa rennosti, ja asiat sujuvat helposti. Tällaista se ratsastaminen tosissaan parhaillaan on. Lisää siis tällaista, kiitos!
Videoista kiitos Kaisalle!
