Myös lauantaina ratsastin Jetin itsenäisesti. Koulua en halunnut ajatellakaan, joten nakkelin kentällä valmiina olleet esteet puomeiksi ja päätin hurruutella niitä. Puomeja oli yhteensä neljä. Yksi oli yksittäisenä lävistäjällä ja kolme muuta siten, että niiden yli pääsi kerralla tai kahdelle niille saattoi ratsastaa kaarevia teitä. Alkukäynnit kävimme kävelemässä pellolla, joten kentälle päästyämme saatoimme siirtyä heti ravityöskentelyn pariin.
Ravityöskentelyssä pyrin ylittämään puomit tasaisesti ja keskeltä. Kuulostaa helpolta, vaan vielä mitä. Eniten sain huolehtia tahdin säilymisestä, sillä etenkin alussa Jetti pääsi turhaan hidastamaan puomeille. Yritin hakea ravin rullaamaan ajoissa, jotta minun ei tarvitsisi viime hetkillä puuttua menoon. Tämä onnistui välillä, mutta sitten taas vauhti pääsi hyytymään. Aloinko kuitenkin tiedostamattani pusertaa Jettiä kohti puomia? Vaikea sanoa. Yritin kyllä olla rento, mutta saatoin tietysti välillä lipsahtaa matkustajaksi. Onneksi toistojen avulla tehtävä alkoi rullata paremmin, ja pääsimme puomien yli kohtuullisesti ja riittävän suorana.
Laukkatyöskentelyssä hain samaa tasaisuutta sekä kokeilin saada laukkoja vaihtumaan puomeilla. Alussa tasaisuus oli hukassa, ja Jetti pääsi pudottamaan välillä raville. Laukka ei tahtonut pyöriä kunnolla, mikä sai minut tuuppaamaan hevosta puomia kohti. Jetti ei tietysti tästä tykännyt ja jarrutteli vastaan. Samalla huomasin päästäväni Jetin turhan pitkäksi, mikä ei ainakaan auttanut. Hiljalleen laukka alkoi pyöriä paremmin, ja Jetti pysyi lyhyempänä, mutta sellainen kunnon syttyminen jäi puuttumaan. Jotenkin meno vain jäi lopulta valjuksi, vaikka laukka säilyi puomeilla. Tietynlainen terävyys puuttui enkä saanut sitä ratsastettua Jetistä irti.
Laukanvaihtoyritykset puomeilla olivat onnettomia. En ilmeisesti saanut tuotua Jettiä puomeille riittävän suorana, jolloin vaihdotkaan eivät onnistuneet. Tulipahan sitten treenattua melkoisesti vaihtoja lennosta. Ne onneksi onnistuivat aika kivasti emmekä rämpineet vasta- tai ristilaukkoja muistaakseni kertaakaan. Suoruuden muistaminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä esteilläkin menoa helpottaisi kummasti, jos hypyistä pääsisi laskeutumaan aina toivotussa laukassa. Tällä hetkellä saamme jossain hypyissä laukat vaihtumaan oikein, mutta turhan usein laskeudumme joko väärässä laukassa alas tai mikä pahempaa, rämmimme tovin ristilaukassakin.
Loppuraveissa hain Jettiin yksinkertaisesti liikettä. Se oli vertynyt tunnin tehtävissä mukavasti, jolloin se tarjosi parempaa ravia. Patistelin sitä silti antamaan vielä vähän pontevampaa menoa ja venyttämään ohjan perässä. Paikoin se tekikin pyydetyn mainiosti. Välillä huomio karkasi jonnekin muualle, jolloin sain houkutella sen taas tehtävien pariin. Puomeja oli kiva mennä, ja näinkin yksinkertaiselta kuulostanut tehtävä oli tällä kertaa riittävän kinkkinen. Saisin kyllä useamminkin mennä puomeja Jetin kanssa. Niillä on kuitenkin hyvä harjoitella juuri esimerkiksi tasaisuuden säilyttämistä ilman, että tarvitsee miettiä ponnistuspaikkoja tai hyppyihin mukautumista. Erittäin hyödyllistä siis.
