sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Maneesikausi avattu

Sunnuntaina kävin vielä ratsastamassa Tallinmäellä Jetin itsenäisesti. Kenttä oli osittain sula, osittain vetinen ja osittain jäinen, joten treeniolosuhteet olivat aika kehnot. Opettaja kuitenkin vinkkasi, että lähitallin maneesi olisi käytettävissä korvausta vastaan, jos haluaisin mennä kunnon treenin. Valitsin tämän vaihtoehdon senkin takia, että halusin käydä Jetin kanssa maneesissa rauhassa ennen ensimmäistä siellä pidettävää estetuntia.

Alkukäynnit hoituivat hyvin näppärästi, kun talutin Jetin maneesille, jonne matkaa on noin kilometri. Maneesissa Jetti tuijotteli hieman niitä iänikuisia kohtia, jotka aiheuttivat harmaita hiuksia viime keväänäkin. Ruunan tuijottelu oli onneksi maltillista. Sorruin kuitenkin itse ennakoimaan jänniä kohtia, mikä varmasti sai Jetin keskittymään niihin enemmän. En ollut ajatellut treeniohjelmaa sen kummemmin, joten päädyin taas tuttuun sillisalaattiin: vähän kaikkea, mitään ei kunnolla. Olin vain tyytyväinen, että pääsin laukkaamaankin. Päädyin sen lisäksi tekemään vähän väistöjä, siirtymiä ja laukanvaihtoja sekä hakemaan asetuksia läpi.

Väistöt käynnissä olivat nihkeitä, ja oikealle ne lähtivät selvästi kehnommin. Ravissa ne parantuivat hieman, ja laukan jälkeen tehtyinä olivat paikoin jopa sujuvia. Väistöt vasemmalle sujuivat paremmin kuin väistöt oikealle. Jotenkin siihen suuntaan tehtyinä Jetti ei lähtenyt ottamaan jalkojaan kunnolla käyttöön, jolloin väistöt olivat vaisuja. Siirtymiä tein kuviolla ravista seis, peruutus ja siitä raviin. Pysähdykset pääsivät tänään valumaan enemmän kuin normaalisti. Tämä johtui varmasti siitä, ettei ravi ollut niin pontevaa kuin olisi saanut olla. Perutuukset lähtivät kohtuullisesti, mutta turhan monta kertaa vasemmalle poikittaen. Hain peruutuksissa Jettiä pyöristymään ja rentoutumaan, minkä se teki muutaman kerran ihan asiallisesti. Peruutuksesta siirtyminen raviin oli hieman hidas enkä itsekään saanut oltua niin hereillä, että olisin napakoittanut sitä. Jetti kuitenkin huomasi tehtävän jujun aika nopeasti ja pyrki vähän loppua kohti parantamaan. Oma ratsastukseni tosin oli hyytynyttä, mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Laukassa yritin vain hakea rullaavaa menoa, joka oli hukassa. Laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla, ja istuntani hajoili jatkuvasti. Jäin lopulta ympyrälle hakemaan parempaa menoa, jota ei tosin koskaan varsinaisesti tullut. Olisin ehkä saanut prässätä enemmän, mutta oma puhti oli poissa. Lopulta päädyin tekemään täyskaartojen avulla laukanvaihtoja. Ensin Jetti oli sitä mieltä, että haluan vastalaukkaa ja puksutti menemään sitä, vaikka pyytelin vaihtoa. Toistojen avulla Jetti kuitenkin ymmärsi, mitä hain ja teki vaihtoja paremmin. Ei varmaan tule yllätyksenä se, että istuntani oli taas vähän heikunkeikun. Sitä niin luulisi, että istuminen edes onnistuisi, mutta ei. Yllättäen se vaatii vähän enemmän työtä, kun alla onkin elävä olento eikä esimerkiksi sohva.

Lopuksi hain vielä ympyröillä asetuksia läpi ravissa. Oikea kierros oli ihan ok, mutta Jetti tahtoi olla vähän hätäinen ja kiirehtiä alta pois. Toki Jetin tapauksessa kiirehtiminen on omalla tavallaan positiivinen ongelma, mutta tällä kertaa en saanut toppuuteltua sitä pois ja muunnettua menoa pontevaksi, mutta rennoksi. Vasen kierros oli asettamisen suhteen taas tutummin kinkkistä. Asetus ei tahtonut mennä läpi, ja Jetti pääsi valumaan sisemmäs. Yritin korjata istuntaani ja vaikuttaa hevoseen oikein, mutta lopullinen loksahdus jäi puuttumaan. Pientä parannusta silti tuli, mutta suunta jäi selvästi vaikeammaksi.

Maneesikauden avaaminen Jetin kanssa meni loppujen lopuksi asiallisesti. Olin hassusti ajatellut, että tunti menisi kyttäilyyn, mutta Jetti onneksi todisti ajatukseni vääriksi. Taidan itse kytätä siinä, missä sekin. Pitänee opetella ottamaan itse tuollaiset asiat rennommin, niin eiköhän sama asenne tartu Jettiinkin. Loppukäynnit hoituivat näppärästi kotimatkalla, kun talutin Jetin siihenkin suuntaan. Tallinmäen torstain tunti vaihtuu nyt talvikaudeksi maneesitreeneihin sunnuntaisin. Kiva päästä harjoittelemaan taas kelistä riippumatta sekä totuttautumaan siihen, että myös maneesissa voi hypätä järkevästi eikä kaikkea tarvitse tuijottaa tai jännittää.