Torstaina pääsin viikon tauon jälkeen Jetin kyytiin. Kenttä oli pakkasten takia kova, joten itsenäisen ratsastuksen askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Pakkasta oli -6, mutta hyytävä tuuli teki kelistä kylmemmän. Niinpä viihdyin ratsailla vajaan tunnin, kun ideat tehtäviinkin loppuivat kesken.
Ratsastus meni kevyesti köpötellen. Väliin tein vähän pohkeenväistöjä ja siirtymiä, jotka alkavat olla tuttuja valintoja itsenäisille kerroille. Väistöt käynnissä ja ravissa olivat ihan ok. Tällä kertaa myös väistöt oikealle sujuivat kohtuullisesti. Tahtikin pysyi riittävästi eikä Jetti yrittänyt hyytyä väistöjen aikana pahemmin. Raviväistöt jatkoivat samaa linjaa ja olivat ihan kivoja. Väistöissä vasemmalle sain jopa vähän toppuutella, ettei Jetti kiirehtinyt ja unohtanut ottaa ristiaskeleita.
Siirtymisissä käynnistä raviin ja takaisin keskityin pyöreyden säilyttämiseen. Siirtymisissä ylöspäin Jetti tuntui pysyvän kohtuullisen rentoa, kun taas siirtymisissä alaspäin se vähän jännittyi. Lopulta tajusin yhdistää uloshengityksen alaspäin tehtyyn siirtymään. Näin sain oltua itse rennompi ja istuttua paremmin satulassa. Tämä paransikin siirtymiä alaspäin. Huomasin kuitenkin käsieni olevan vielä vähän turhan hitaat tekemään pyyntöjä, mikä varmasti osaltaan teki siirtymisistä vähän epätasaisia.
Lopuksi työstin hetken ravissa myötäasetuksia molemmissa kierroksissa ympyrällä. Oikea kierros toimi helposti niin kuin yleensä, joten keskityin vasempaan kierrokseen. Muistin korjata omaa istuntaani ja huolehtia ulko-ohjasta, jolloin en jäänyt niin näpertelemään vain sisäohjaa ja istunut ihan vinossa. Nämä keinot tuntuivat auttavan, ja vasen kierros parani kummasti. Jetti ravasi paikoin tosi kivasti, jolloin harjoitusravissa istuminen oli helppoa. Kun Jettiä ei tarvinnut nohittaa liikkumaan, ehdin miettiä mukavasti omaa istuntaani. Välillä huomasin meidän menneen useamman kierroksen niin, että Jetti oli kiltisti tehnyt oman osuutensa, ja olin itse saanut pohtia vain omaa mukautumistani. Kivaa!
Hassua ratsastuksessa oli se, että toisinaan pohjasta nirsoileva Jetti tarjosi ravissa jopa parempia hetkiä kuin joskus hyvällä pohjalla. Ilmeisesti loma oli tehnyt sille oikein hyvää siinä mielessä. Kaipaan kuitenkin kovasti jo tavallisia treenejä, mutta kelit näyttävät siltä, ettei ulkokenttien varassa olevat paljoa pääse juhlimaan. Onneksi siirrymme talvikaudeksi hyppäämään läheiselle maneesille, joten ainakin kerran viikossa pääsemme treenaamaan kunnolla. Ja eiköhän se hyvä talvikin sieltä vielä tule.
