Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua, kun ajatuksia suunnattiin jo marraskuun koulukisoihin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Olin mielessäni toivonut jokeriratsua, mutta opettaja oli kisoja ajatellen jakanut minulle Manun. Ruuna lähti tunnille tallista. Tunnilla keskityimme vähän kokoamaan hevosia, ratsastamaan kulmia huolellisesti, suoristamaan hevosia sekä tekemään hieman siirtymiä.
Tunti aloitettiin ratsastamalla käynnissä ja ravissa kulmat huolellisesti. Ennen kulmia hevosia koottiin, jotta kulman saattoi ratsastaa täsmällisesti. Käynnissä sain lyhennettyä Manua ja mentyä kulmat kohtuullisesti. Vasen kierros oli tosin vaikeampi. Manun takaosa tuntui olevan sisempänä, jolloin kulma meni oikaisten. Ravissa Manulla oli kiire kipittää. En taaskaan osannut ratsastaa sitä odottamaan, joten kulmat menivät pääosin kehnosti. Ilmeisesti en saa pidätteissä tiivistettyä istuntaani niin, että Manu oikeasti kuuntelisi. Sen sijaan irtoan satulasta ja roikun ohjissa, mihin ruuna reagoi kipittämällä entisestään.
Teimme lisäksi ravissa pitkille sivuille siirtymiset käyntiin ja pyöräytimme keskiympyröitä. Kuten arvata saattaa, eivät siirtymiset käyntiin sujuneet kovin pehmeästi tai nopeasti. Olisin saanut valmistella ravin ensin sopivaksi siirtymää ajatellen, mutta kontrollini Manuun oli edelleen onneton. Niinpä valmisteluni olivat puutteelliset, ja Manu siirtyi käyntiin vasta jarrutusmatkan jälkeen. Käyntikin tahtoi olla kiireistä siirtymän jälkeen. Keskiympyrällä yritin työstää Manua rennommaksi ja rauhallisemmaksi, mutta jokin pala tai koko palapeli oli hukassa. Manulla oli kiire, ja minua yksinkertaisesti tympi osaamattomuuteni. Ei hyvä yhdistelmä. Niinpä kunnon tulostakaan ei syntynyt. Opettaja tsemppasi sanomalla, että olimme menossa Manun kanssa oikeaan suuntaan. Tunsin kyllä niitä parempia hetkiä, mutta se lopullinen oivallus ja sitä seurannut loksahdus jäivät silti harmittavan kauas.
Oikeassa laukassa menimme edelleen kulmia vähän tasapainottaen sekä työstimme pääty- ja keskiympyröitä. Vasenta laukkaa työstimme pääty-ympyröillä ja pitkillä sivuilla nostimme vastalaukan eli oikean laukan käynnistä tai ravista. Laukansäätely ei onnistunut kovin kaksisesti, vaikka Manu kyllä kykenee siihen. Pohjeratsastukseni oli niin puutteellista, ettei hommasta tullut oikein mitään. En vain osannut, mutta onneksi opettaja yritti auttaa. Ulkopohkeella piti säilyttää laukan pyörivyys ja sen lisäksi tuli huolehtia Manun kaulan pysymistä ohjien keskellä. Tämän avuksi tulivat pienet vasta-asetukset, jotta sain suoristettua Manua enemmän. Näillä keinoilla sain onneksi parempia hetkiä. Vastalaukannostot sentään sujuivat siinä mielessä, että Manu nosti ne oikein. Nostot tosin eivät olleet aina suoraan käynnistä, vaan mukaan mahtui pari raviaskelta. Siirtyminen takaisin raviin oli vähän hutiloitu, ja Manulla oli kova kiire kipittää ravissakin. Jarrut, mitä ne ovat?
Loppuraveissa Manu jaksoi vieläkin kauhoa menemään. Sitä sai toppuutella melkein joka askeleella, vaikka yritin rentoutua aina, kun se oli mahdollista. Tällä hetkellä osaan ratsastaa Manun joko ponnettomaksi ja pitkäksi tai sitten kipittämään edelleen pitkänä pysyen. Kultainen keskitie on hukassa, ja sekös harmittaa. Tunnin fiilikset eivät olleet kovin hyvät. Osaamattomuuteni harmitti taas samoin kuin se, etten tunnu löytävän Manun säätöjä nimeksikään. Kyllähän ratsu osaa, mutta en itse osaa kertoa sille asioita oikein. Treenit kuitenkin jatkukoot. Eiköhän niitä parempiakin hetkiä vielä mahdu tunteihin mukaan.
