Torstain Tallinmäen estetunnille sain Hiliman, joten pääsin treenaamaan sillä vielä ennen tallin harjoitusestekisoja. Ratsukoita tunnilla oli neljä, joista kaksi hyppäsi vähemmän. Lopputunnista saimmekin olla opettajan ohjauksessa vain kahden ratsukon voimin. Tällä kertaa kirjoitan taas lyhyesti tunnin alkuverryttelystä sekä loppuun kahdesti hypätystä radasta, jonka kulkua en muka enää muista, mutta onneksi sujumisen kuitenkin.
Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme ympyrän kaarella olleita puomeja. Hilima eteni kivasti, mutta ohjaus oli välillä hukassa. Ympyrä saattoi lähteä hyvin, mutta sitten herpaannuin, ja Hilima pääsi vähän oikaisemaan. Pääsimme kuitenkin molemmissa askellajeissa aina puomien yli, joten se oli jo pieni voitto itsessään. Yritin pitää Hiliman sopivan reippaana, jolloin ohjauskin toimi paremmin, kun tammalla ei ollut liikaa aikaa miettiä oikoreittejä. Hilima selviytyi puomeista aika kivasti ja oli valmis vähän venyttämään, mikäli askel ei passannut parhaiten. Hiliman kanssa saan olla aika tarkka siitä, etten kallistu istunnallani, sillä tamma seuraa painoa kyllä heti perässä. Samalla saan treenata hyvin sitä, että pysyn kaarteiden ajan tuntumalla enkä heittäydy kyytiläiseksi tai kuvittele hevosen ohjautuvan täysin automaattisena.
Tunnin lopussa hyppäsimme muistaakseni seitsemän hypyn radan. Ensimmäinen kierros meni ihan hänekseen. Olin juuri kehunut, kuinka Hilima tuntui menevän esteille varmana eikä ajattelevan mahdollisia ohituksia. Taisin jäädä haihattelemaan ja heittäytyä matkustajaksi, sillä ensimmäisellä radalla huitelimmekin sitten urakalla esteistä ohi ja aina oikealta. Viuh, Hilima meni ohi. Viuh, tamma teki sen taas. Olin niin ulapalla koko hommasta, etten saanut estettyä ohimenoja ennen kuin ne olivat jo tapahtuneet. Hilima kuitenkin tuli esteelle niin reippaasti, että en vain ehtinyt reagoida enää, kun tamma keksi ohittaa esteen. Lopulta sain jämäköidyttyä oikealta puolelta ja varmistettua myös vasemman, jolloin Hilimalle jäi vain yksi tie eli esteen yli.
Toinen kierros onneksi sujui kerralla ilman ohimenoja. Keskityin tarkasti siihen, että antaisin ratsulle vain yhden tien enkä itse matkustelisi kyydissä ja toivoisi parasta. Rata sujuikin aika kivasti. Hilima oli edelleen hyvällä tapaa menossa eikä tuntunut enää miettivän vaihtoehtoisia teitä. Kerran tai pari oli vähän olo, että Hilima saattaisi hilpaista ohi, mutta ihmettelyn sijaan ratsastin tarkemmin, ja pääsimme esteiden yli. Olipa kyllä taas opettavaista herätä ratsastamaan kaiken ihmettelyn sijasta. Vielä kun saisi oltua hereillä useammin, niin tällaisia ohimenojakaan ei todennäköisesti tulisi näin montaa yhden tunnin aikana. Onneksi loppuun hypätty rata oli asiallinen, joten tulevat kisat eivät alkaneet jännittää liikaa. Tämän treenin perusteella uskon meidän Hiliman kanssa selviytyvän niin 50 kuin 60 sentin radoista, kunhan vain muistan ratsastaa. Kuulostaa helpolta, katsotaan, miten käy.
