Kuski kierroksilla kisoissa

Kisaviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina Team Ratsurinteen harjoitusestekisoilla. Luokkavaihtoehtoina oli ristikko–40 cm, 60 cm ja 80 cm. Järkiratkaisuna ilmoitin itseni ja Jetin vain 80 senttiin, jossa arvosteluna oli 367.1. 60 sentissä olisi tosin ollut arvosteluna A.1.0 eli siinä mielessä se olisi ollut ihan luvallinen verryttelyluokka. Päätin kuitenkin ottaa tilanteen hyvänä harjoituksena yhden radan kisoista. Samalla tuli treenattua kisapaikalla olemista, sillä olimme hevosinemme paikalla hyvin aikaisin. Se näkyi loppujen lopuksi suorituksessa, mutta ei onneksi katastrofaalisesti.

Ennen 80 sentin luokan yhteisverryttelyä olin aikaisemmin käynyt porukan muiden ratsukoiden kanssa pitkät alkukäynnit. Ennen verryttelyä ehdimme kuitenkin odotella tovin ja toisen, mikä vei puhtia niin ratsastajalta kuin ratsulta. Niinpä verryttelyyn päästessä olin itse puolittain jäässä, ratsu puolittain unessa. En meinannut millään saada Jettiä hereille. Ratsu humputteli laiskasti menemään, ja minä manailin menoa satulassa yrittäen keksiä ratkaisua. Vasemmassa kierroksessa otimme pari hyppyä pystylle (ratapiirroksen este 8). Se ylittyi kyllä, mutta jarruttaen. Tein vaikka mitä herättääkseni ratsun, mutta emme ilmeisesti puhuneet Jetin kanssa tänään samaa kieltä. Oikeassa kierroksessa hyppäsimme kahdesti okserin (este 1). Se meni ihan ok, mutta edelleen vähän löysästi. Jetti kuitenkin tuntui riittävän tasaiselta ja varmalta, joten päätin hyppyjen riittävän.

Rata oli oikeasti loogisempi kuin
piirros antaa olettaa.

Radalle lähdimme oikeassa laukassa. Yritin herätellä Jettiä, kun selkään tuntui, ettei se muka edennyt minnekään. Pääsimme kuitenkin ykkösen yli ihan asiallisesti ja laskeuduimme toivotusti vasemmassa laukassa alas. Jetti tuntui edelleen tahmealta, joten hoputin sitä kovasti eteenpäin. Kakkosen ja kolmosen suoran linjan menimme kuudella askeleella, vaikka viisi olisi varmasti ollut isojen hevosten valinta. Esteet kuitenkin ylittyivät ihan hyvin. Tie neloselle jännitti hieman, mutta se sujui kohtuullisesti samoin kuin este itsessään. Viitoselle otimme pakollisen kolautuksen, mutta onneksi puomi pysyi ylhäällä. Sen jälkeen edessä oli askeleen sarja, jota panikoin kiitettävästi. Pääsimme a-osalle kuitenkin aika kivasti, jolloin Jetti selvitti välin yhdellä askeleella hypäten b-osankin kivasti, joskin ehkä hitusen kaukaa. Edessä oli enää perusradan viimeinen este eli seiska, joka ylittyi puhtaasti. Näin olimme perusradan maalissa puhtaalla tuloksella ja saimme jatkaa uusintaan.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli kaarevalla linjalla seiskaan nähden. Pääsimme sille hyvin, ja ylitys oli helppo. Käänsin sen jälkeen vähän tiukemman tien ysille, ja Jetti hyppäsi sen kiltisti hieman vinosti. Kympille tuli tehtyä myös vähän lyhyempi tie, ja Jetti hyppäsi esteen hyvin. Yhdelletoista oli kaareva linja, joka sujui myös ihan asiallisesti. Edessä oli enää uusinnan päättävä sarja. Usutin Jettiä taas, sillä en halunnut rämpiä sarjaa kahdella askeleella. A-osa ylittyi kuitenkin pienellä hypyllä, jolloin b-osa jäi kauas. Olin ilmeisesti sen verran menossa, ettei Jetti kyseenalaistanut väliä muuksi kuin askeleella mentäväksi, jolloin kiltti ruuna lähti hyppyyn aiempaa kauempaa. Ruuna oli kuitenkin hereillä ja sai kavionsa tarkasti esteen yli puhtaasti. Näin olimme maalissa puhtaalla tuloksella.



Radan jälkeen olin harmissani. Rata tuntui menneen mönkien, ja sorruin pahemman kerran käymään kierroksilla ja ratsastamaan häseltäen. Jetti suhtautui tähän ihmeen tyynesti eikä vetänyt hernepeltoa turpaansa, vaikka paikoin siihen olisi ollut aihetta. Ihanan kiltti ruuna! Videolta katsottuna meno ei ole pahinta matelua, mutta omaa ratsastamista nolotti katsoa, kun säädin niin paljon ylimääräistä. Radassa positiivista oli kuitenkin se, miten tasaisen varmasti Jetti sen meni. Ei tietoakaan edellispäivän pömelöinneistä tai kyttäilystä. Ruuna meni radalla vanhan tekijän lailla, ja se oli todella kivaa. Loppujen lopuksi olimme 12 ratsukon luokassa neljänsiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Onneksi hävisimme kolmanneksi tulleelle muistaakseni jopa viisi sekuntia, joten ei jäänyt harmittamaan. Kaiken lisäksi järjestäjät päättivät kiltteydessään palkita yhden ylimääräisen, joten saimme punaisen ruusukkeen. En tosin höpsönä laske tätä sijoittumiseksi, mutta olin iloinen toisesta syystä. Nimittäin 15.9.2013 saman paikan kisoissa jäimme tulosten tarkistuksessa sattuneen virheen takia ilman punaista ruusuketta, mutta tänään saimme sen tällä tavalla takaisin. Hassua! Onhan se vähän noloa, kuinka jaksan muistaa yli vuoden takaisen ruusukkeen puuttumisen, mutta myönnän kyllä, että iloiseksi tämä sattumus minut sai.

Videosta kiitos Alekseille!