Niin ne alkutalven parin asteen pakkaset tulivat ja tekivät ulkokentistä koppuraisia. Niinpä Tallinmäen torstain tunnilla oli luvassa koulua käynnissä ja ravissa kolmen ratsukon voimin. Jettiä olikin ehtinyt tulla ikävä hurjan pitkän eli viiden päivän tauon aikana. Tunnin aikana treenasimme pohkeenväistöjä, takaosan siirtoja sekä vähän siirtymiä.
Tunti aloitettiin käynnissä ja ravissa tehdyillä pohkeenväistöillä pitkiltä sivuilta keskemmäs ja takaisin. Opettaja ohjeisti meitä Jetin kanssa keskittymään erityisesti siihen, että tahti säilyisi väistöjenkin aikana. Lisäksi sain kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti väistöissä oikealle Jetti astuisi kunnolla rungon alle. Väistöt molemmissa askellajeissa sujuivat aika kivasti. Käynti tosin taisi olla hieman parempi, mikä oli yllättävää. Yleensä ehdin säätää käynnissä liikaa, jolloin ratsu alkaa usein jarruttaa. Nyt Jetti eteni aika kivasti itse, jolloin tahti säilyi väistöissäkin. Ravissa tahti pääsi välillä hieman hidastumaan. Mistään hyytymisestä ei tosin ollut kyse, vaan meno pysyi ihan sujuvana. Sain tehtyä väistöjä vasemmallekin siten, että Jetti astui hyvin rungon alle. Se tuntui selkään mukavan selvästi.
Seuraavaksi siirryimme isolle ympyrälle, jolla siirtelimme takaosaa niin käynnissä kuin ravissa vuoroin sisemmäs, vuoroin ulommas. Molemmissa suunnissa oli helpompaa saada Jetin takaosa vähän sisemmäs tahti säilyttäen. Hieman haastavampaa oli saada Jetin takaosa vähän ulommas, sillä tuppasin unohtamaan etuosan kontrolloinnin. Niinpä pyytäessäni Jettiä siirtämään takaosaa ulos päästin koko hevosen valumaan sinne. Opettaja muistuttikin, että etuosan piti pysyä uralla takaosan siirtyessä. Lopulta tajusin hallita etuosaa paremmin, jolloin takaosa oli helpompi siirtää ulommas. Tahdoin silti tehdä liikkeen liioiteltuna, sillä pienemmin tehtynä en tuntenut sitä selkään niin hyvin. Sen seurauksena väkersin liikaa, jolloin Jetti alkoi jarrutella. Ihan hiippailuun emme menneet, mutta tahti kärsi selvästi takaosan siirroissa ulos. Maltillisempi siirto auttoi säilyttämään tahdin paremmin. Vielä kun oppisin tuntemaan selkään, milloin siirto on riittävä, jotta en turhaan tekisi sitä liioitellusti.
Lopuksi ratsastimme isoa kahdeksikkoa asetusten ja taivutusten avulla pyöreyttä hakien. Saimme Jetin kanssa lisätehtäväksi tehdä siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin pyöreys parhaan mukaan säilyttäen. Tämä olikin ihanan vaikeaa, sillä teen siirtymisissä aina jotain ylimääräistä, jolloin pyöreys katoaa hetkeksi. Siirtymät alaspäin olivat hieman parempia, sillä Jetti hidastaa helposti. Tunsin silti, kuinka lössähdin sen sijaan, että olisin pitänyt istuntani tukevana. Siirtymät ylöspäin vaativat vähän Jetin herättelyä, jolloin hukkasin tuntuman taas. Miten voikin olla niin vaikea tehdä kahta asiaa kerralla? Tai mikä pahempaa, vielä useampaa. Niinpä saimme ehkä kerran tai pari vähän pyöreämmän siirtymät ylöspäin. Muut kerrat menivät puolihirveillen, kun unohdin tuntuman ja keskityin tuuppaamaan Jetin raviin.
Tunti tuntui hassulla tavalla pitkältä, ihan kuin olisimme ehtineet tehdä enemmän. Tämä varmaan johtui siitä, että askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Jetillä oli kuitenkin tosi kiva ratsastaa. Se oli hierottu vasta ja ilmeisesti sen vaikutus tuntui selvästi. Yleensä hankalampi vasen kierros oli selvästi helpompi, ja muutenkin Jetti tuntui liikkuvan notkeammin. Jetin selkään on kyllä aina ihana palata, on se kuitenkin jo niin tuttu treenikaveri.
