Lauantaina oli vuorosso Tallinmäen harjoitusestekisat. Olin puntaroinut erilaisia luokkavaihtoehtoja ja lopulta ilmoitin itseni
Hiliman kanssa 50 sentin (arvosteluna A.1.0) ja 60 sentin (arvosteluna 367.1) luokkiin.
Jetin kanssa puolestaan ilmoittauduin vain 90 sentin luokkaan, sillä halusin treenata yhden radan ratsastamista sekä säästää Jetin hyppyvirtaa myös seuraavan päivän 80 sentin kisaradalle.
Hiliman kanssa en tehnyt kummankaan radan verryttelyssä mitään ihmeempää. Kunhan tarkistin, etteivät jarrut katoa täysin. Kävin hölkyttelemässä ennen pikkukentän verkkaa pellolla. Hilima oli mukavan reipas, mutta riittävän maltillinen. Pikkukentällä otin muutamat verkkahypyt, jotka sujuivat pääosin ok. Hilima nappasi kertaalleen puomin mukaansa, mutta korjasi uudella yrittämällä hienosti. Tamma ei tuntunut kuitenkaan olevan kaikista keskittynein, ja huolehdin vähän, mitä se mahtaisi radalla tarjoittaa. Sain kuitenkin itse keskityttyä aika hyvin ja päätettyä, etten stressaa ylimääräistä, vaan ratsastan esteet sillä ajatuksella, että jokainen mennään kerralla yli. Pikkukentän verryttelyn lisäksi radalla sai ottaa yhden verryttelyhypyn niin halutessaan. Käytin tämän hyödyn molemmissa luokissa.
50 sentin radalle lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima laukkasi mukavasti eikä juuri nimeksikään yrittänyt painaa sisälle. Ykköspysty ylittyi hyvin, ja Hilima vaihtoi siinä laukan lennosta oikeaksi. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni mukavasti, vaikka menimmekin välin ristilaukassa. Hilima kuitenkin korjasi kolmoshypyssä itsensä kokonaan oikeaan laukkaan. Tie neloselle tuli oikaistua hieman, jolloin ponnistuspaikka ei aivan sattunut kohdilleen. Hilima ratkaisi tämän lähtemällä hyppyyn kauempaa, taisin myös rohkaista sitä siihen valintaan. Hypyn jälkeen korjasin Hiliman ravin kautta vasempaan laukkaan. Tie viitoselle tuli taas vähän oikaistua, mutta se ei onneksi nyt sotkenut menoa. Kuutoselle laukkasimme sujuvasti suoraa linjaa myöten. Radan viimeiselle esteelle eli seiskalle tulimme ehkä hitusen liian lähelle, mutta Hilima nosti kavionsa siitä puhtaasti yli ja vaihtoi vielä laukan oikeaan. Ratamme oli siinä, puhtaasti ja aika vaivattomasti! Hilima sai suitsiinsa punavalkoisen ruusukkeen sekä läjäpäin rapsutuksia ja kehuja kiitokseksi.
60 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Hilima hyppäsi ykkösen mukavasti ja vaihtoi siinä laukan toivotusti vasempaan. Kakkonen sujui myös mukavasti, ja Hilima hoiti osuutensa taas hienosti vaihtamalla laukan jälleen jo hypyssä. Kolmosen ja nelosen suora linja meni sujuvasti ja ihanan helposti. Viitoselle piti ratsastaa pieni kaarre, jota olin huolehtinut aiemmin. Ihan turhaan, sillä Hilima kääntyi kivasti ja säilytti laukan. Niinpä viitonen sujahti helposti, ja Hilima nappasi hypyssä jälleen ajatuksia lukien vasemman laukan. Tie kuutoselle oli vähän oikaistu, jolloin siihen mahtui pieni mutka lähestymisessä. Ehdin jo ajatella, että menemme esteestä ohi, mutta sitten tajusin ratsastaa enkä panikoida. Niinpä kuutosen ja seiskan suora linja meni ihan hyvin, mitä nyt väärässä laukassa, mutta eipä se siinä haitannut. Seiskan jälkeen korjasin laukan vasemmaksi ravin kautta. Perusvaiheen viimeinen este eli kahdeksan ylittyi ongelmitta, ja niin pääsimme toiseen vaiheeseen.
Hilima oli napannut jo kasilla toivotun eli oikean laukan. Ysille kurvasimme tahattomasti hieman, jolloin ponnistuspaikka jäi hitusen huonoksi. Kannustin Hilimaa vähän äänellä, jotta se ei ottaisi miniaskelta, vaan lähtisi vähän kauempaa. Hilima totteli mukavasti, ja jatkoimme kaarevan linjan päässä olleelle kympille. Hilima hyppäsi sen reippaasti ja vaihtoi taas laukan hypyssä oikein eli vasemmaksi. Yksitoista ylittyi hyvin, mutta sen jälkeen Hilima oli ristilaukassa. Laukka kuitenkin sujui, ja este 12 läheni, joten en yrittänytkään alkaa korjata. Ristilaukka ei Hiliman menoa vaivannut, joten pääsimme vielä radan viimeisen esteen puhtaasti maaliin. 15 ratsukon luokassa nappasimme suorituksellamme neljännen sijan eli punaisen ruusukkeen. Hieno tamma! Oli hauska sijoittua ikään kuin palkintona sille, että maltoin keskittyä vain puhtaaseen rataan ja kivaan menoon.
Palautin Hiliman jatkamaan päivää tarhaan ja nappasin Jetin mukaani. Varustin ruunan ja siirryin pellolle verryttelemään käynnissä ja ravissa. Päivä oli hieman tuulinen, ja Jetillä piti saada vähän nähdä omiaan. Jokin oli pellon toisella puolella pelottavaa ja pitihän sitä kertaalleen yrittää karata siirtymällä kesken ravin hyvin mummomaiseen laukkaan. Pikkukentän verryttelyssä en saanut Jettiä juuri innostumaan laukasta, vaan meno oli löysähköä. Ruunan mielenkiinto oli myös kaikkialla muualla, ja aloin huolestua pahemman kerran. Osaisinpa jalostaa tuon huolestumisen ratsastamiseksi, niin ei olisi hätäpäivää. Hyppäsin muutaman kerran 70 sentin pystyä, kunnes tuli vuoro käydä tutustumassa rataan. Sen jälkeen hyppäsin kertaalleen ehkä 80 sentin pystyn, kunnes luokan ensimmäisenä siirryin radalle ja otin sallitun verryttelyhypyn. Jetin mielenkiinto oli taas kaikkialla muualla (kuten kaukana olleessa hevosen lastauksessa), jolloin tulimme verkkahyppyyn huonosti. Jetti stoppasi esteelle, ja minä aloin hyperventiloida kauhusta. Sain tsempattua ja tultua hypyn heti perään uudelleen. Nyt pääsimme yli, vaikka kaukana sekin sujuvasta oli. Sitten saimmekin aloittaa radan, vaikka ennemmin olisin palauttanut hevosen talliin ja lähtenyt lukemaan opusta ratsastamisen taidosta.
Aloitimme radan vasemmassa laukassa ja jouduimme menemään pelottavan päädyn läheltä. Luulin jo selviytyneeni siitä, kunnes Jetti kuuli omiaan ja kiihdytti laukkaa. En saanut tehtyä muuta kuin ptruutailtua selässä ja mietittyä, pääsemmekö jo edessä häämöttänyttä ykköstä yli vai menemmekö läpi. Jetti kuitenkin malttoi lopulta keskittyä, ja pääsimme ykkösen yli. Laskeuduimme ristilaukassa, mutta Jetti korjasi hetken päästä itsensä oikeaan laukkaan. Jännitin niin älyttömästi, että aloin lopulta jutella Jetille ääneen. Kakkoselle pääsimme ihan hyvin, vaikka Jetti tuntui vähän hitaalta. Laskin askeleet hyppyyn ja kehuin Jettiä. Kakkoselta laskeuduimme vasemmassa laukassa, mutta kolmonen oli suoralla linjalla, joten se ei haitannut. Kolmosen ylitimme ihan asiallisesti, vaikka jännitin sitä (tämä oli juuri se verryttelyeste, jolle kielsimme). Hypyn jälkeen olimme tuttuun tapaan ristilaukassa, mutta se korjaantui onneksi lennosta oikeaksi. Nelosena ollut kahden askeleen sarja sujui tasaisen mukavasti, ja Jetti oli toivotusti vasemmassa laukassa b-osan jälkeen. Viitoselle tultaessa kannustin taas vähän äänellä, kun meno tuntui hieman ponnettomalta. Jetti hyppäsi esteen kiltisti, mutta kopsautti jaloillaan puomia. Matka jatkui kuitenkin suoralla linjalla olleelle kuutoselle. Taisimme tulla linjan ylimääräisellä askeleella, sillä laukkamme oli sen verran rauhaisaa. Jetti pääsi myös hidastamaan viimeistä askelta, mutta uskoin vakaasti Jetin menevän esteestä yli, jos en puskisi sitä. Niin kuin ruuna onneksi menikin. Seiskalle tultaessa Jetti oli hetken omissa maailmoissaan, mutta keskittyi sitten ja hyppäsi esteen ihan hyvin. Laukka tosin piti korjata lennosta oikeaksi. Edessä oli enää perusradan viimeinen este, joka oli uusi muuri puomilla höystettynä. Panikoin vähän muuria ja yritin usuttaa Jettiä eteen, mutta se otti tilanteen rauhassa ja ylitti muurin pienen jarruttavan askeleen kautta. Perusratamme oli puhtaasti siinä ja saimme jatkaa uusintaan. En kuvitellutkaan ratsastavani aikaa, vaan tavoitteena oli saada loputkin esteet ylitettyä puhtaasti ilman ylimääräistä jännitystä.
Ysille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta Jetti nosteli kavionsa puomin yli puhtaasti. Kympin lähestymisessä höpötin taas ääneen vaikka mitä, sillä jännitys vaivasi edelleen. Jetti onneksi ei höpinöistäni sen kummemmin piitannut, vaan ylitti kympinkin puhtaasti. Yksitoista meni myös ongelmitta, ja edessä oli vielä kaksi estettä. Kahdelletoista otimme taas kolautuksen, mutta onneksi puomi pysyi paikoillaan. Kolmelletoista näin paikan ja pääsin kehumaan Jettiä jo hypyssä. Näin pääsimme toisenkin vaiheen asiallisesti maaliin eli saimme puhtaan 90 sentin radan. Neljän ratsukon luokassa olimme tällä suorituksella kolmansia. Itse olin niin hitsin tyytyväinen siihen, kuinka sain pidettyä pääni ainakin puolittain kasassa, vaikka jännitti niin älyttömästi.
Olipa jännä kisapäivä! Hiliman kanssa oli niin kivaa, kun tamma eteni eikä korkeuksia tai ratsun käyttäytymistä tarvinnut jännittää. Hilima tuntui tänään taas niin varmalta, ettei sen kanssa juuri huolettanut. Jetin kanssa meno olikin monin verroin jännittävämpää, mutta pakko olla ylpeä siitä, etten antanut pääni levitä aivan täysin. Tietysti hyppäisin tasaisen varmalla Jetillä mieluusti aina, mutta tällaisetkin kerrat opettavat melkoisesti. Toivottavasti ruuna kuitenkin vähän tästä taas asettuu, sillä tykkään enemmän siitä maltillisesta Jetistä kuin tästä höpsöstä versiosta. Tämän päivän perusteella on mielenkiintoista nähdä, miten 80 sentin rata sunnuntain kisoissa menee. Toivon tietysti puhdasta, asiallista rataa. Toivottavasti sellainen tulee!
Videoista ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle!
