Niskalenkki tutinasta

Keskiviikon valmennusryhmän tunti oli jälleen yhdistetty edeltävän B-ryhmän kanssa. Luulin tunnilla olevan koulua, joten pieni jännitys hiipi mieleeni huomattuani tunnin aiheena olevan esteitä ja minulla ratsuna Lennin. Ruunassa minua jännittää se, että se on välillä hypätessä sangen reipas eikä välttämättä mene mistä tahansa paikasta esteen yli. Suomennettuna Lenni on siis hyvin opettavainen, mutta vähän arempana ratsastajana jännitän reippaampia hyppykavereita. Olen kuitenkin aiemminkin selviytynyt estetunneista Lennin kanssa, joten päätin sisuuntua ja yrittää parhaani. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän.

Alkuverryttelyssä saimme työskennellä hetken käynnissä ja ravissa itsenäisesti, kunnes tulimme ravissa suoralla linjalla olleita neljää puomia, joista ensimmäinen oli maassa, kun taas toisen toisesta päästä irti maasta. Käyntityöskentelyssä Lenni oli levoton päänsä kanssa, jolloin pyrin olemaan rento kädellä, vaikka pidin tuntuman. Hiljalleen Lenni tasoittui hieman. Ravissa Lenni oli taas levoton päänsä kanssa enkä saanut omaa kättäni kovin vakaaksi. Lopulta tein kädellä niin vähän kuin mahdollista ja ratsastin enemmän pohkeella, mikä tuntui vähän rauhoittavan Lenniä. Ravipuomit sujuivat vaihtelevasti. Välillä Lenni ravasi ne tasaisesti, välillä taas ensin hiljensi ja sitten rämpi vikkelästi niiden yli. Yritin löytää ajoissa sopivan ravin, mikä auttoi pääsemään puomien yli paremmin. Verryttelimme vielä lyhyen tovin vasemmassa laukassa, jossa halusin löytää vain tasaisen ja rauhallisen menon. Lenni malttoi aika kivasti, jolloin sain hakea omaa istuntani vakaammaksi. Satulassa tuntui ensin vaikealta istua, kunnes sain käänneltyä lantiota paremmin alle ja pidettyä keskivartalon tuen mukana.

Tunnin aikana tulimme tuttuun tapaan yksittäisiä tehtäviä, jotka yhdistyivät lopulta pieneksi radaksi. Koska kaikki yksittäiset tehtävät tulivat myös tällä radalla, kertaan vain sen sujumisen. Tehtävässä keskityttiin rytmiin ja teihin, joten korkeudet pysyivät ihanan pieninä, enimmillään 50 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa tullen kolmoissarjan, jonka väleihin meni kaksi askelta. Sain Lennin tulemaan a-osalle rauhassa, mutta se pääsi kiihdyttämään loppua kohti. Sain se kuitenkin vähän malttamaan, jolloin pääsimme jatkamaan kakkoselle. Se ylittyi hyvin, mutta sitten Lenni ampaisi taas. Kaareva linja meni aika lentäen samoin kuin kolmoseste. Sen jälkeen pyöräytin ympyrän, jotta sain Lennin taas kuulolle. Sen jälkeen jatkoimme suoralle linjalle. Nelonen ylittyi hyvin, samoin viitonen, mutta sen jälkeen Lenni kipitti taas. Ei muuta kuin ympyrä ratsun rauhoittamiseksi. Kolmoissarjalle suunnatessa Lenni ehti pudottaa raville, mutta sain sen nostamaan laukan. Jumppasarja meni taas kohtuullisesti, mutta sen jälkeen Lenni oli taas lennossa, ja sain pyöräyttää vielä yhden ympyrän hakeakseni sen rauhallisemmaksi.

Saimme uusia tehtävästä jonkin pätkän. Mietin hetken ja päätin valita tehtävän, joka oli sujunut parhaiten ja joka ei turhaan lietsoisi Lenniä enempää. Niinpä tulimme suoran linjan vasemmassa laukassa. Sain Lennin malttamaan hyvin ensimmäiselle esteelle, mutta jostain syystä se silti otti puomin mukaansa. Ihme ja kumma kyllä Lenni ei vetänyt tästä hernettä turpaansa, vaan pääsimme viitoselle oikein asiallisesti. Sen jälkeen Lenni oli tosin taas vähän liikaa menossa, mutta rauhoittui nopeasti ympyrällä.

Tunnin suurin ongelma oli Lennin säntäily hypyn jälkeen. Sain sen tuotua esteille aika kivasti ja sopivassa laukassa, mutta hyppyjen jälkeen Lenni ampaisi oikeastaan poikkeuksetta. En yhtään tajunnut, miksi tämä tapahtui. Alussa säntäilyt jännittivät, mutta lopputuntia kohti aloin rentoutua tajutessani Lennin vain vähän kiihdyttävän, mutta tulevan siitä kyllä aika nopeasti takaisin. Harmitti kyllä, etten keksinyt tapaa saada Lenniä olemaan hypynkin jälkeen rauhassa. Tunnin vaikein tehtävä oli kaareva linja. Se meni pahiten lentämällä enkä saanut siinä pidätteitä juuri ollenkaan läpi. En tiedä, mikä siinä tehtävässä villitsi Lenniä niin. Olisi ollut kiva tietää. Olin kuitenkin iloinen siitä, että pääsimme kaikesta kerralla yli, ja sain tuotua Lennin suurimman osan ajasta rauhassa hyppyihin. Suurin onnistuminen oli kuitenkin se, että sain niskalenkin alkutunnin tutinoista, jolloin sain ratsastettua paremmin.