Verryttelyssä tulimme suoralla linjalla olleita puomeja niin ravissa kuin laukassa. Muualla keskityimme etenemään ja pitämään hevoset suorina. Ravipuomit menivät ensin nihkeästi. Jetti olisi halunnut survoa väleihin lukemattomia raviaskeleita, kun oikeasti kaksi askelta väliä kohti oli hyvä. Yllättäen tähän auttoi niinkin villi asia kuin ratsastaminen. Ravi ajoissa kuntoon ennen puomitehtävää ja tadaa, nehän sujuivat kivasti. Laukassa meidän piti ensin tietysti rämpiä puomit, kunnes sain viritettyä Jetin etenemään. Sitten se tarjosikin aika kivaa laukkaa, jolla puomit ylittyivät asiallisesti.
Ensimmäisenä tehtävänä hyppäsimme suoraa linjaa, jossa tarkoituksena oli tietysti päästä suoraan niin ennen ensimmäistä hyppyä kuin toisen hypyn jälkeen. Koska esteet olivat pieniä, oli kuusi laukka-askelta väliin aivan hyvä. Molemmissa kierroksissa Jetti pääsi vähän oikaisemaan käännöksissä linjalle. Oikeassa kierroksessa se pyrki lisäksi hyppäämään esteet enemmän oikeasta reunasta. Tämän huomattuani se oli helppo korjata, kunhan vain muisti ohjata. Vasemmassa kierroksessa Jetti meni esteet keskemmältä helpommin. Väli sentään meni ihan kivasti, kun annoin Jetin laukata rauhassa enkä säätänyt enempää.
Seuraavaksi tulimme kahdeksikolla kahta lävistäjäpystyä. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäisen pystyn alla oli pieni laatikko, jota en käynyt näyttämässä Jetille. Päätin vain, että mehän menemme tuon yli kerralla. En tosin kertonut päätöksestäni Jetille, sillä se hurautti esteestä vasemmalta ohi. Höh. Toisella kerralla sentään pääsimme yli, ja laukkakin vaihtui vasemmaksi. Toisen pystyn yli pääsimme kerralla, mutta laukka piti korjata hypyn jälkeen oikeaksi. Toisella kierroksella pääsimme molemmat esteet kerralla yli, mutta sain jälleen korjata toisen hypyn jälkeen laukan ristilaukasta oikeaan laukkaan.
Tämän jälkeen tulimme vielä vähän pidemmän radan esteillä 1–7 noin 80 sentin korkeudella. Sain nyt herätettyä Jetin paremmin, vaikka jäin silti vähän nynnyilemään etenemisen kanssa. Olin kuitenkin sen verran menossa, että pääsimme jokaisen esteen kerralla yli. Hypyissä oikea laukka jäi vaihtumatta, joten se piti korjata ristilaukasta aina pois. Vasemman laukan saimme sentään vaihtumaan jo hypyissä. Jostain syystä kaarteissa jarrutin tahattomasti aina, etenkin päädyissä, joita olin Jetin antanut vähän kyttäillä. Niinpä kaarteiden jälkeen tuli aina kiire saada laukka rullaamaan, jotta edessä olevat esteet ylittyisivät asiallisesti. Tällä radalla oli kuitenkin enemmän sujuvuutta kuin tunnin muissa tehtävissä, mutta helppoa se ei ollut. Saati oikeasti sujuvaa. Sellaista puolimönkimistä, älytöntä jännittämistä ja säätämistä sen sijaan. Positiivista oli se, etteivät 80 sentin esteet jännittäneet. Kaikki muu tosin senkin edestä.
Opettaja prässäsi ja piiskasi minua aiheellisesti laittamaan Jetin laukkaamaan sekä tulemaan takaisin. Tätä ennen olin mummoillut menemään ja antanut Jetillä näin aikaa miettiä omiaan keskittymisen sijaan. En vain tajua, miksi en uskalla laukata kunnolla eteen. Silloin Jetilläkään ei olisi niin paljon aikaa pöllöillä. Vaan ei. Jarruttelen ja himmailen ihan kuin se jotain auttaisi. Mutta kun ei auta! Sen olen todistanut lukemattoman monta kertaa. Täytyy vain toivoa (ja tehdäkin jotain), että seuraavat hyppykerrat menevät paremmin, kun maneesityöskentely tulee taas tutuksi.
