Kiukusta keskittymiseen

Lauantaina oli Tallinmäen ensimmäiset naapuritallin maneesilla pidetyt harjoitusestekisat. Tämän talven aikana niitä on luvassa vielä kahdet lisää. Ilmoittauduin Jetillä 70 ja 80 sentin luokkiin, joissa arvosteluna oli 367.1. Kisoista tuli mukavan kokoiset, sillä lähtöjä oli 56. Ensimmäisessä luokassani eli 70 sentissä lähtöjä oli 12, 80 sentin luokassa taasen 14.

Alkukäynnit hoituivat näppärästi matkalla tallilta maneesille. Kävin tutustumassa rataan ja käppäilin koppuraisella kentällä sen aikaa, että ensimmäinen ryhmä sai verryteltyä ja startattua. Sen jälkeen pääsin toisessa ryhmässä verryttelemään. Olin tainnut ottaa tarhasta mukaan urhean Jetin, sillä se ei pällistellyt maneesissa oikeastaan mitään. Ensimmäistä kertaa avonainen ovi, ei mitään. Katsomopäädyssä ihmisiä ja kolisteluita, ei reaktiota. Olin ihan ihmeissäni ja tietysti tosi tyytyväinen. Näin pääsin verryttelemään ilman, että keskittyminen meni hevosen kyttäilyn karsimiseen. Jetti nihkeili vähän alussa, mutta topakalla komennuksella alkoi liikkua ihan ok. Laukassa hain sujuvaa etenemistä, jota löytyi pätkittäin ihan hyvin. Hyppäsin kertaalleen oikeassa kierroksessa ristikon (70 sentin ratapiirroksen este 4), joka meni hyvin. Sitten este nostettiin pystyksi, jolle otimme Jetin kanssa kiellon. En nähnyt ponnistuspaikkaa ja jäin arpomaan, jolloin Jetti heitti hanskat tiskiin ja opetti kuskia ratsastamaan. Toisella yrittämällä este ylittyi vaivatta. Vasemmassa laukassa tulimme kerran okserin (este numero 6), joka meni hyvin. Tämän jälkeen siirryin ulos odottamaan toviksi omaa vuoroani, kunnes pääsin maneesiin vuorossa olleen Kaisan ja Vaken ajaksi.

70 sentin rata.

Kun oma vuoroni tuli, tervehdin ja lähdin oikeassa laukassa matkaan. Nohituksen jälkeen Jetti tuntui laukkaavan ihan riittävästi, joten suuntasimme ykköselle. Sille tuli ihan kelvollinen hyppy, ja laukka vaihtui vasempaan. Kakkoselle tie oli kohtuullinen, ja ponnistuspaikkakin oli mielestäni osumassa, mutta Jetti oli eri mieltä ja pääsi valumaan vasemmalta ohi. Argh! Ärsytti! Uudessa lähestymisessä ratsastin sen verran napakasti, että Jetti meni esteen muitta mutkitta yli. Älyttömän turha ohimeno ja heti radan alussa. Kakkosen jälkeen vaihdoin laukan lennosta oikeaksi. Kolmoselle ponnistuspaikka oli jäämässä kauas, mutta yritin rohkaista Jetin lähtemään hyppyyn positiivisen askeleen kautta. Se kuitenkin ratkaisi tilanteen ottamalla miniaskeleen sekä vaihtamalla laukan turhaan vasemmaksi. Laukka sammui minihypyssä sen verran, että nelonen ylittyi hitaasti. Sen jälkeen Jetti oli ristilaukassa, jonka korjasin taas lennosta oikeaksi. Laukka ei oikein lähtenyt enää rullaamaan, joten viitosellekin tuli jarruttava hyppy. Laukka sentään vaihtui vasemmaksi. Kuutoselle sitten tulikin taas sujuvampi hyppy, ja perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle sain Jetin lähtemään vähän kauempaa. Niinpä ylitimme viimeisen esteen vähän sujuvammin ja suorituksemme oli siinä. Kamala, että olin itselleni kiukkuinen suorituksen jälkeen. Inhoan näitä perusvirheitäni, jotka kostautuvat toisen vaiheen menettämisellä. Luulisi, että olisin jo oppinut Jetin menevän ohi, jos sille se mahdollisuus tarjotaan. Niin ja ohituspuolen olevan nimenomaan vasen. Vaan ei, aina menen kantapään kautta. Tällä suorituksella jäin luokassa sijalle 11/12.

Pienen odottelun jälkeen kävelin 80 sentin radan, jonka perusvaihe oli uusi, toinen vaihe sama kuin 70 sentissä. Tässä vaiheessa olin saanut purettua pahimmat kiukkuni ja muutettua sitä päättäväisyydeksi. 80 sentissä Jetin olisi turha kuvitella menevänsä mistään ohi, ja minähän ratsastaisin sen toisenkin vaiheen! Verkkaesteet olivat samat kuin 70 sentissä, ja ne sujuivat ilman muttia. Jetti myös laukkasi asiallisesti eikä vaikuttanut haahuilevan omissa maailmoissaan. Olin luokassa ensimmäinen lähtijä eli sain jäädä maneesiin.

80 sentin rata.

Radalle lähdimme oikeassa laukassa. Jetti tuntui taas liikkuvan ihan kivasti, joten pääsimme lähestymään ykköstä. Se ylittyikin hyvin, vaikka Jetti laskeutui sen jälkeen ristilaukassa. Korjasin sen lennosta oikeaksi. Kakkoselle askel ei sopinut, mutta pidin päättäväisesti pohkeet tuntumalla ja olin menossa esteen yli. Jetti otti miniaskeleen, mutta lähti hyppyyn kummempia miettimättä. Laukkakin vaihtui tässä vasemmaksi. Kolmoselle tulimme hyvään paikkaan, ja se ylittyi asiallisesti. Neloselle ratsastin vähän eteen, jotta Jetti ei ottaisi miniaskelta. Ratkaisu toimi, ja Jetti lähti vähän kauempaa hyppyyn. Viitosena oli se sama este, jolta Jetti viurahti 70 sentissä ohi. Nyt liimasin pohkeeni niin tukevasti Jettiin kiinni ja rohkaisin äänellä, jolloin se jätti puolittain jo ottamansa miniaskeleen välistä ja ponnisti sittenkin hyppyyn. Jäin tästä roikaisusta jälkeen, mutta kiitin heti hypyn jälkeen Jettiä. Laukka ei vaihtunut hypyssä oikeaksi, joten yritin saada Jetin vaihtamaan sitä lennosta. Se suostui korjaamaan etuosan, mutta ei takaosaa. Niinpä tulimme kuutoselle ristilaukassa. Se ei onneksi aiheuttanut ongelmia, ja kuutosen jälkeen Jetti oli tovin ristilaukassa, kunnes vaihtoi vasempaan laukkaan. Kaarteeseen nähden väärä, mutta onneksi siitä selvittiin. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Sille Jetti lähti rohkeasti hyvästä kohtaa, ja pääsimme perusvaiheen virheettä maaliin. Jes!

Toiselle vaiheelle lähdin edelleen päättäväisesti ratsastaen. Ratsastin vähän pienemmän tien ensimmäiselle esteelle eli kasille. Jetti otti hieman jarruttavan viimeisen askeleen ennen hyppyä, mutta selvitti esteen hyvin ja vaihtoi laukan vasemmaksi. Ysille en tohtinut ottaa miettimääni vielä tiukempaa tietä, vaan kaarsin suosiolla toisen reitin. Ysille Jetti hyppäsi taas hyvin enemmän positiivisen askeleen kautta. Laukka vaihtui hypyssä oikeaksi, mutta sen jälkeen tuli pieni kompastuminen. Jetti onneksi keräsi itsensä nopeasti tasapainoon, ja matka jatkui. Kympille tuli asiallinen hyppy, ja edessä oli enää uusinnan kaksi viimeistä estettä. Yhdelletoista laitoin Jetin hyppäämään nyt vähän turhan kaukaa, jolloin se kolautti puomia. Se pysyi onneksi kannattimilla. Laukka sujui hyvin kohti viimeistä estettä, joka ylittyi ihanan varmasti. Hihkuin jo Jetin lähtiessä hyppyyn sille kehuja, sillä olin niin älyttömän tyytyväinen suoritukseemme. Tavoite puhtaasta radasta täyttyi, ja sitä sieti riemuita aiemman harmituksen jälkeen. 14 ratsukon luokassa aikamme riitti yllätyksekseni toiseen sijaan. Siistiä! Olin ajatellut muiden kurvailevan niin piukeat tiet reippaasti edeten, ettei meidän vauhtimme riittäisi. Tämä olikin älyttömän hyvä päätös tälle kisapäivälle.



Olipas kisapäivä taas tunteiden sekamelskaa laidasta toiseen. Tällaistahan tämä tosiaan on. Joskus menee metsään, sitten taas suunnitellusti hyvin. 80 sentin rata tuntui selkään sujuvammalta kuin mitä se sitten videolla näytti. Itselle rohkaisevinta oli se tunne, että Jetti tuntui olevan itsekin nyt menossa. Sitä oli kummasti helpompi ratsastaa, kun se oli menossa mukana. Jälleen oli kiva huomata, kuinka se 80 senttiä oli mukavuusalueella. Ei niitä esteitä edes sen kummemmin ajatellut. Nyt vain pitäisi taas päästä sopivin aika ajoin näkemään niitä 90 sentin esteitä, jotta ne eivät alkaisi näyttää ihan valtavilta. Sitä ennen on hyvä huokaista hetki ja olla tyytyväinen siihen, että kisapäivään mahtui myös onnistumisen kokemuksia.

Videoista kiitos Katrille ja Kaisalle!