 |
| My little Jetson II. |
Sunnuntaina vuorossa oli Iin Hevosharrastajien naamiaisteemalla viritetyt harjoitusestekisat. En ole aiemmin ollut naamiaiskisoissa, joten olihan se aikakin. Puunasin vähän
Jettiä teemalla My Little Pony. Tulihan siitä aika söpö.
Arvoin pitkään, menisinkö kisoissa yhden vai kaksi luokkaa. Lopulta päädyin vain 80 senttiin, jonka arvosteluna oli 367.1. Osallistujia oli 12. Me olimme Jetin kanssa luokan toiseksi viimeisiä lähtijöitä ja samalla toisessa verkkaryhmässä. Kisat siis käytiin maneesissa, jossa oli myös yhteisverryttely.
Verryttelyssä Jetti ei oikein keskittynyt. Seinällä olleet koristeet olivat aluksi aivan kamalia, kunnes siedätyksen jälkeen Jetti suostui ohittamaan ne jännittyneesti, mutta uralla pysyen. Verryttelyssä oli kahdeksan ratsukkoa, mutta sekaan sopi tällä kertaa ihmeen hyvin. Sileällä pyrin hakemaan Jettiä liikkumaan, sillä se oli tahmea. Ravissa se alkoi kulkea kohtuullisesti, mutta laukassa sitä sai prässätä tovin ilman kunnon onnistumista. Lopulta sain hypättyä pystyn (ratapiirroksen este 7) vasemmassa kierroksessa ensin pienempänä ja sitten kisakorkeudessa. Hypyt olivat vähän tahmeita, mutta pääsimme kuitenkin yli. Sitten kierros vaihdettiin oikeaan. Hain taas laukkaa, joka ei vieläkään lähtenyt aivan kunnolla. Ei se enää niin tahmeaa ollut, mutta Jetti tuntui olevan silti omissa ajatuksissaan. Lähdin kuitenkin tulemaan pienempää okseria (este 6). Jetillä karkasi keskittyminen katsomopäädyssä, jolloin okseri tuli sille vähän yllätyksenä. Niinpä se livahti vasemmalta ohi. Uusi lähestyminen pikaisesti, ja tällä kertaa vartioin haukkana vasenta puolta. Niinpä Jetti ei päässyt livahtamaan minnekään, mutta onnistui nyt pysähtymään esteen eteen. Kolmannella lähestymisellä olin jo sen verran äkäinen, että Jetti näki parhaaksi vaihtoehdoksi mönkiä esteen yli, vaikka jarruttikin lähestymisessä melkoisesti. Kiitin sitä ylityksestä runsaasti. Samalla tein ratkaisun, etten lähde hyppäämään samaa okseria kisakorkeudessa, vaan menen loput verryttelystä sileää. Sen aikana työstin laukkaa ja koetin herätellä ruunaa. Nyt se jo vähän eteni, joten yritin uskoa meidän selviävän radasta.
Sain odotella maneesissa vuorossa olleen ratsukon aikana, mutta siinä ei juuri mahtunut kävelemään. Oman vuoron koittaessa pyöräytinkin ensin pääty-ympyrän ravissa, sitten laukassa. Pyrin herättämään Jetin, mutta se ei oikein vastannut pyyntöihini. Suoralla uralla nohitin vielä kunnolla, jolloin Jetti viimein käväisi hereillä. Harmi vain, että se oli hetkellinen olotila.
 |
| Este 3 ja 12. © Eeva |
Ykköselle tulimme oikeassa laukassa. Katsomopääty sai Jetin jarruttamaan, jolloin ykköselle tulimme hitaasti. Ajattelin silti esteen ylittämistä, jolloin Jetti kömpi ensimmäisen esteen puhtaasti. Kakkoselle tuli ihan asiallinen tie, mutta hevonen oli armottoman nukahduksissa. Silti siitäkin päästiin yli. Yritin äkkiä herättää Jettiä, mutta kolmonen ehti vastaan. Senkin yli möngimme nolosti. Laukan taisin saada korjattua kuitenkin lennosta oikeaksi. Nelonen meni kohtuullisesti, ja sitten edessä oli viitosena ollut kahden askeleen sarja. Jetti ei reagoinut pohkeeseen yhtään, joten kiipesimme a-osan yli hidastetusti. Laukka ei tietenkään enää venynyt kahteen askeleeseen, vaan Jetti otti kolmannen. B-osa ylittyi kuin hidastetussa kohtauksessa. Sitten edessä oli kuutoseste. Se sama, jolle Jetti kehtasi verkassa kieltää. Tällä kertaa olin niin hereillä ja pohkeet kylkiin liimannut, että Jetti meni esteestä yli. Ei tosin lennokkaasti, vaan hyvin taloudellisesti. Edessä oli enää perusradan viimeinen este eli seiska. Sinne oli matkaa, ja käytin sen hevosta epätoivoisesti herätellen. Mutta ei mitään! Jetti jatkoi matkaansa puolinukuksissa, mutta kaikeksi onneksi keräsi vielä kavionsa seiskankin yli. Puhdas perusrata eli pääsimme jatkamaan uusintaan.
 |
| Sen kamalan sarja a-osa. © Eeva |
Uusinnan ensimmäinen este eli kasi tuli kaarevalla linjalla nopeasti vastaan. Jettiä ei juuri enää kiinnostanut, joten se jatkoi mönkimislinjallaan. Ihme kyllä este ylittyi puhtaasti. Olin jo hyvän tovin sitten unohtanut kaikki aikaratsastukset ja keskityin tavoittelemaan vain puhdasta suoritusta. Niinpä en kurvaillut ysille oikotietä, vaan kiersin kaikessa tahmaudessa pidemmän reitin. Samalla tietysti yritin puhkua ratsuuni vähän energiaa. Ei varmaan tule yllätyksenä, että huhkin ja puhkin, mutta Jetti ei juuri siitä kummemmaksi muuttunut. Ysi kuitenkin ylittyi varmalla mummolaukkataktiikalla. Kymppinä oli sarja uudelleen, ja yritin nyt saada Jetin hereille edes sen ajaksi. Vaan ei. Menimme sarjan taas kolmella askeleella kiipeillen. Kaarre yhdelletoista tuli vähän oikaistua, mikä söi olematonta laukkaa entisestään. Jetti kuitenkin jatkoi uhrautuvaa linjaansa ja selvitti esteen virheettä. Kahdelletoistakaan en kääntänyt tiukasti, vaan otin pidemmän reitin. Esteenkin yli pääsimme taas puhtaasti. Nyt edessä oli enää viimeinen este. Omat voimani olivat ihan loppuneet, joten annoin Jetin körötellä. Arvelin meidän pääsevän viimeisestäkin esteestä, kun olimme jo 12 muuta selvittänyt samalla tavalla. Niinpä onneksi se viimeinenkin este meni puhtaasti, ja niin pääsimme hyvin rauhallisella, suorastaan uneliaalla suorituksella maaliin.
 |
| Ihan siis melkein keskeltä estettä, köh. Este 8. © Eeva |
Olipa se suoritus! Sijoituksemme oli lopulta viides kahdentoista ratsukon luokassa. Tulos jaksoi kyllä vähän naurattaa. Mummoillen puolivälin paremmalle puolelle! Muut olivat toki ajaltaan reilusti nopeampia, mutta keräsivät sitten virhepisteitä. Analysoin suoritustamme sihen, että Jetti pääsi siihen mielentilaan, jossa en saa sitä kuuntelemaan itseäni tippaakaan. Rehellisesti sanottuna kyllä yritin. En vain keksinyt, mikä kikka olisi saanut Jetin kuulolle. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että tällä kertaa Jetin haihattelut eivät aiheuttaneet meille hylätyksi tulemista. Sen sijaan sain sinnillä vietyä Jetin radan läpi. Hyvä minä! Parempi minä olisi tietysti kiskaissut ratsun päiväunilta hereille, vaan tällä kertaa en sitä osannut. Tätä on kuitenkin syytä pohtia. Eihän tästä mitään tule, jos maneesikisamme ovat tällaista tervassa möngertämistä. Seuraava näytönpaikka onkin jo vajaan viikon päästä lauantaina Tallinmäen kotikisoissa. Ne pidetään naapurimaneesilla, jossa olemme jo pari kertaa ehtineet treenata. Siellä toivottavasti sekä ratsu että kuski ovat rutkasti skarpimpia.
Estekuvista kiitos Eevalle!
