Lauantaina suuntasimme Tallinmäen maastoon viiden ratsukon voimin. Ratsunani oli tietysti Jetti. Parin asteen pakkanen ja lumisade muutenkin jo valkoiseen maisemaan sopi kuvioon mainiosti. Valittu reitti oli hyvässä kunnossa, jolloin pääsimme käynnin ja ravin lisäksi ottamaan kaksi laukkapätkääkin. Ensimmäinen sujui rauhallisessa tahdissa mainiosti. Toisessa pätkässä Jetti olisi ilmeisesti halunnut mennä lujempaa eikä tykännyt hitailla kahden muun ratsukon takana. Yhden pienen pukinkin se taisi nakata, mutta asettui sitten. Edessä mennyt suomenhevostamma olikin mainio jarrutehostin Jetille.
Kuten muulloinkin, maastossa Jetistä irtosi niin paljon parempaa liikettä. Laukassakin kaviot takoivat mukavasti vauhtia eikä nihkeilystä ollut tietoakaan. Ravikin oli irtonaista ja tarmokasta kotia kohti. Lenkki teki siis enemmän kuin hyvää Jetille, joka on päässyt tahmailemaan kenttä- ja maneesityöskentelyssä. Maastossa moisesta käytöksestä ei ollut tietoakaan, kun matkaa oli taitettu sopivan matkan päähän tallilta. Toivottavasti lumi jää nyt maahan, jolloin pääsemme tekemään kunnon maastolenkkejä. Niiden aikana on aina mukava fiilistellä hevosta, joka on hyvällä tapaa aivan erilainen kuin aitojen sisällä.
