Perjantaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Kenttä oli hyvässä kunnossa, joten kaikki askellajit olivat käytössä. Treeniaiheiksi valikoituivat siirtymät, pohkeenväistö sekä istunnan korjaaminen. Yritän muistaa joka kerralla treenata istuntaani ainakin tovin. Sekin vie varmasti enemmän eteenpäin kuin kokonaan vanhaan istuntaan kangistuminen.
Alkuverryttelyssä tein heti siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin, jotta Jetti heräisi hommiin. Yritin olla panikoitumatta siitä, ettei Jetti toiminut kuin napin painalluksesta. Alussa se nihkeili aika hyvin, mutta sinnikkäästi ratsastettuna sain pyyntöni läpi. Lopulta siirtymät luonnistuivat kohtuullisesti, joten siirryin kokonaan ravissa verryttelyyn. Siinä Jetin huoleksi jäi liikkua, kun keskityin itse korjaamaan asentoani oikeinpäin. Meno oli aika jäykkää, joten saisin selvästi lämmitellä ja venytellä ennen satulaan istahtamista. Olen vain edelleen tuhottoman laiska. Ihmeitä siis odotellessa.
Verryttelyn jälkeen tein pohkeenväistöjä ravissa molempiin suuntiin. Väistöt vasemmalle olivat jälleen vähän helpompia. Tosin tällä kertaa en saanut Jettiä tekemään väistöjä niin helposti kuin joskus. Muistin sentään korjata istuntaani tässäkin tehtävässä. Erityisesti keskityin istumaan keskellä satulaa, jotta Jetin olisi helpompi lähteä väistöihin. Muutamat väistöt lähtivät mukavan kevyesti, mutta useimmat olivat vähän nihkeitä. Selvät ristiaskeleet jäivät puuttumaan samoin kuin hyvä eteneminen. Taisin arvattavasti säätää liikaa ja yrittää korjata kaiken kerralla. Pienemmän palasen haukkaaminen olisi ollut parempi vaihtoehto.
Seuraavaksi työstin hieman laukkaa. Ensin meillä tosin piti Jetin kanssa neuvotella siitä, laukkaammeko vai emme. Ruuna kehtasi nihkeillä melkoisesti ennen kuin suostui köröttelylaukkaan. Laukkaan päästyämme pyrin taas korjaamaan istuntaani. Pahin ongelma oli valuminen satulassa aina enemmän vasemmalle. Sen korjaaminen oli helpompaa vasemmassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa saatoin saada takamukseni keskelle satulaa, mutta muu kroppani ei suostunut suoristumaan. Niinpä jäin etenkin hartioista kiertyneeksi vasemmalle, jolloin koko kroppa kinnasi vastaan. Laukassa tein myös muutamia vaihtoja. Vasemmasta laukasta vaihto oikeaan sujui aika kivasti. Sen sijaan vaihdot oikeasta vasempaan tökkivät hyvän tovin ennen kuin sain loppuun pari järkevämpää esitystä. Tämä on kyllä hassua. Ennen nimenomaan vaihdot vasempaan laukkaan sujuivat helposti. Nyt taas ne ovat vaikeampia. Saisin tehdä vaihtotreenejä sileällä ihan ajatuksen kanssa. Niissäkin istunnan treenaaminen on hyvin paikallaan.
Laukan jälkeen Jetin ravi oli tuttuun tapaan parempaa. Tein vielä muutamat pohkeenväistöt, jotka lähtivät aiempaan verrattuna hieman paremmin. Ne eivät siltikään olleet samaan tapaan kohtuullisen sujuvia kuin yleensä. Mikä lie mättänyt. Lopuksi annoin Jetin vielä mennä puolipitkällä ohjalla ja keskityin keventämään ravissa mahdollisimman oikeinpäin. Tässä vaiheessa olin sen verran vertynyt, että palaset löytyivät paremmin. Yläselkä jäi tosin kumaraan, mutta lantio ja rintakehä löysivät paikoin yhteisen kohdan. Peili olisi tosi hyvä apu näissä harjoituksissa. Sen avulla näkisi, miten sitä siellä selässä on ja voisi hakea tuntemuksilleen tukea sitäkin kautta. Toisaalta on kyllä hyvä oppia myös tuntemaan menoa ilman apuvälineitä. Sitä ennen tosin saan treenata tovin, jos toisenkin, mutta jospa se sieltä vielä joskus tulisi.
