Maanantain toinen tunti meni Gian kanssa istuntapainotteisella koulutunnilla. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi. Ensimmäisen puoliskon tunnista käytimme istunnan korjaamiseen kaikissa askellajeissa. Sen kummempaa tehtävää ei ollut, vaan pääsimme opettajan tarkempaan syyniin aina pääty-ympyrällä.
Minä sain tehtäväkseni kääntää lantion paremmin alle, pysyä lähempänä satulan etukaarta, viedä vähän ylävartaloa etukumarasta taaemmas sekä kantaa kädet. Melkoinen korjauslista, vaan eipä noista mikään ihan puskista tullut. Lantio löytyi alle kohtuullisesti aina liikkeessä, mutta siirtymisissä erityisesti alaspäin keskivartalon tuki katosi, lantio keikahti ja selkä pääsi notkolle. Sain ajatuksen kanssa keskittyä pitämään lantion alla myös siirtymisissä. Ylävartalo tykkäsi myös unohtua vähän liian eteen etenkin, kun nohittelin Giaa liikkumaan. Käsiä en aluksi muistanutkaan, mutta onneksi opettaja hoksautteli niistäkin tiiviisti. Etenkin laukassa istunnan korjaaminen oli haastavinta. Yritin kyllä korjata istuntaani, ja hetkittäin se meni parempaan suuntaan, mutta tuntui sen verran vieraalta, että itsestäni tuntui aivan kuin olisin jarruttanut sillä. Vaan oikeasti Gia laukkasi paremmin, kun sain hilattua omia palikoitani enemmän kohdilleen. Käsien kantamisessa huomaan edelleen sen, kuinka selvän keskivartalon tuen siinä onnistuminen vaatii. Jos tukea ei ole, eivät kädetkään pysy ylhäällä.
Jatkoimme istunnan miettimistä ravitehtävällä, joka oli edellistunnilta tuttu. Pyöräytimme pitkän sivun loppuun voltin, tulimme keskihalkaisijalle, pyöräytimme sen keskelle tulosuuntaan nähden vastakkaisen voltin, jatkoimme keskihalkaisijan loppuun ja käännyimme sille tehdyn voltin kanssa samaan suuntaan. Harjoitusravissa sain pidettyä lantion kohtuullisesti alla ja sitä kautta pysyin lähempänä satulan etukaarta enkä valunut liian taakse. Jännitin kuitenkin vääriä paikkoja, sillä jalkani kipristyivät samalla. Keskivartalon tuki oli kuitenkin paremmin mukana, sillä kädet pysyivät nyt paremmin ylhäällä. Gian kanssa suoraan meneminen samoin kuin voltit onnistuivat mukavasti. Sen ansiosta saatoinkin keskittyä enemmän istunnan korjaamiseen. Olin erityisen tyytyväinen siihen, kuinka asiallisesti pääsimme keskihalkaisijalta vasemmalle, vaikka se minulle hankalampi suunta onkin. Gia oli kuitenkin mukavan tasainen molempiin suuntiin, mikä helpotti omaa menoani selvästi.
Siinäpä olivatkin tunnin tehtävät. Istuntatunnilla ei kummempia tehtäviä tarvitsekaan, keskittyminen kun menee hyvin pitkälti siihen omaan kroppaan. Tällä tunnilla uutena korjauksena istuntaani tuli se, että minun pitäisi pysyä enemmän etukaaren luona. Tätä en olekaan kummemmin tullut ajatelleeksi. Paitsi tietyissä, joskin harvoissa, satuloissa huomaan laskevani liukumäkeä takakaarta kohti. Lantion kääntäminen kunnolla alle auttoi pysymään oikeammassa kohdassa satulaa. Kivaa oli se, että sain tunnin aikana vähän jämäköitettyä keskikroppaa, jolloin myös kädetkin pysyivät paremmin kannettuina. Vaan työtähän tässä istunnassa silti on. Siksipä onkin kiva, että siihen paneudutaan joskus ihan kunnolla.
