Maanantain koulutunnille sain yllättävästi Ekin. Vaan mikäpä siinä, vaihtelu virkistää. Viiden ratsukon tunnilla pääsimme tekemään siirtymisiä sekä voltteja. Alkuverryttelyssä sain ohjeeksi ratsastaa Ekiä reippaasti pohkeella, mutta olla päästämättä sitä edestä karkuun. Siinäpä sainkin hommia tehtäväksi. Pohkeeni tuppaavat laiskottelemaan, kun taas käteni joko roikkuvat ohjissa tai antavat hevosen valua pitkäksi. Ekiä sai nohitella liikkumaan, mutta hetkittäin se eteni myös itse. Hankalinta oli napata takapään liike sopivasti ohjilla vastaan. Tuppasin lähinnä varomaan ohjastuntumaa ja päästämään Ekin edestä pitkäksi. Niinpä pyöreyttä ei alkutunnista juuri löytynyt.
Ensimmäisenä tehtävänä pyörittelimme kentän keskelle kahdeksikkoa. Tehtävälle tultiin pitkältä sivulta huolellisesti kääntäen, jonka jälkeen ratsastettiin ensin samaa suuntaan voltti, käytiin suoristuskohdassa ja lähdettiin toisen suunnan voltille. Sen jälkeen ratsastettiin tehtävältä pois suorana ja selvän kulman tehden pitkälle sivulle liityttäessä. Ekin kanssa kivaa oli se, että ravissa se oli kohtuullisen tasainen molempiin suuntiin. Volteilla ehti kääntää (koska emme liikkuneet riittävän energisesti) ja suunnitella reittiä. Volttien välisessa suoristuskohdassa hätiköin itse välillä liikaa. Oikeasti olisi pitänyt rauhassa mennä pari askelta suoraan ja valmistella uuteen suuntaan kääntyminen. Sen sijaan tuppasin lähtemään heti uudelle voltille. Eki ravasi säästöliekillä, ja minä yritin ratsastaa pohkeella siihen hieman energiaa. Pisteet siitä, että tällä kertaa yritin kunnolla pistää pohkeitani samoin kuin Ekiä töihin. Kivaa oli se, että kun sain pohkeet hommiin ja pidettyä silti tuntuman, tarjosi Eki parempaa ja pyöreämpää ravia.
Seuraavaksi nostimme volttien suoristuskohdasta ravista laukan ja jatkoimme pari askelta suoraan ennen pitkälle sivulle liittymistä. Päädyssä sai pyöräyttää ympyrän tai pari ennen kuin tuli uudelleen tehtävälle ja siirtyi raviin laukannostoa varten. Eki nosti paria kertaa lukuun ottamatta laukat oikein. Pari väärää olivat vasen laukka, kun yritin saada oikeaa, joka on Ekille hieman hankalampi ilmeisesti. Pääsimme vaihtelevasti suoraan. Yleensä aloin itse ennakoida uutta suuntaa, jolloin Eki pääsi lähtemään sinne. Ympyröillä sain taas palasia järjestykseen, kun yksinkertaisesti vain pyysin Ekiä sinnikkäästi pohkeella etenemään. Tuntuma pysyi nyt jo paremmin, jolloin Eki alkoi tarjota pyöreämpää laukkaa molempiin suuntiin. Oikeassa laukassa sain aktivoida vasenta takajalkaa, jotta Eki laukkasi paremmin eikä lähtenyt valumaan oikealle. Laukkaan tuli mukavaa keveyttä, kun sain Ekiä liikkumaan paremmin ja enemmän oikeinpäin.
Tulimme myös laukassa volttikahdeksikkoa. Suoristuskohdassa teimme laukanvaihdon ravin kautta. Volteilla pysyminen tuntui hankalalta. Jotenkin jäin apinoimaan sisäohjaan, jolloin Eki ei luonnollisesti kääntynyt, vaan liirasi ulos. Kun tajusin vähän päästää sisäohjasta ja pitää ulkopohkeen tuntumalla, alkoivat voltit luonnistua kohtuullisesti. Laukka tosin pääsi sammumaan niiden aikana, mutta hain sen aina vähän rullaavammaksi, kun pääsimme tehtävältä pääty-ympyrälle. Siirtymiset laukasta raviin ja uuteen laukkaan sujuivat ihan kivasti. Niitä olisin voinut tahkota enemmänkin, jotta olisin saanut oman vaikuttamiseni kuntoon. Eki kun tuntui kuuntelevan tarkasti, ja olisimme voineet esittää vielä vähän parempia siirtymisiä ajatuksen kanssa ratsastettuna.
Loppuravissa menimme koko kentän kokoista kahdeksikkoa. Hevoset sai päästää venyttämään ohjan perässä. Eki ravasi mukavan kevyesti ja venytti hyvin ohjan perässä. Yritin antaa Ekille tilaa liikkua eli keventää rauhassa ja pitää polvet irti satulasta. Tunti hurahti kyllä sangen tehokkaasti töitä tehdessä. Ekin kanssa tarvitsee pohkeita ja vielä vähän lisää pohkeita. Samalla pitäisi tietysti pitää tuntuma ja istua niin, ettei vahingossakaan jarruta Ekin etenemistä sillä. Ekin kanssa sain pääosin sellaista potkukelkkamallista etenemistä eli yhdellä pyynnöllä Eki eteni tovin, kunnes alkoi hidastaa. En saanut sitä siten hereille, että se olisi mennyt pyydettyä vauhtia seuraavaan pyyntöni saakka. Pieniä tällaisia pätkiä mahtui kuitenkin mukaan, joten jonkinlaista vihiä asiasta onneksi oli. Eki olisi varmasti liikkunut paremmin, jos olisin saanut istuttua tasaisemmin. Nyt tuppasin korvaamaan väsyviä jalkojani sillä, että heijasin Ekiä istunnalla. Oikeasti olisi pitänyt vain istua kaikessa rauhassa, jolloin hevosellakin olisi ollut työrauha. Hienosti Eki kuitenkin teki hommia ja väläytteli hyviä hetkiä, kun kuski hetkittäin tajusi olla säätämättä liikaa.
