Sunnuntaina taas tuplaheppailin. Päivä alkoi itsenäisellä tunnilla Paven kanssa. Treeniaiheeksi päätin ottaa siirtymiset askellajin sisällä. Halusin löytää askellajin sisällä haitaria eli vähän sekä lyhyempää että pidempää askelta.
Päädyin tekemään harjoitusta ympyrällä, josta toinen puolikas oli lyhyemmän askeleen tavoittelua, toinen joko normaalia menoa tai vähän pidemmän askeleen hakemista. Käynnissä Pave lyhensi ja vähän pidensi askelta ihan mukavasti. Yritin muistaa myös aktiivisuuden säilymisen molemmissa, mutta en ottanut sitä pääajatukseksi. Sen sijaan tavoittelin sitä, että Pave säilytti pyydetyn askelluksen itse eikä minun tarvinnut pidellä tai nohittaa sitä koko ajan. Näitä pätkiä mahtuikin mukaan, etenkin lyhennyksen jälkeen Pave käveli sangen mukavasti itse.
Ravissa sain muistaa ratsastaa pohkeella lyhennyksissä, jotta Pave ei ehdottanut siirtymistä käyntiin. Lyhennyksissä pääsin taas hetkittäin vain istumaan, kun Pave otti pyynnöt hyvin vastaan. Onnistuneista lyhennyksistä olikin helppo palata tavalliseen raviin samoin kuin pyytää vähän isompaa ravia. Hyvinä hetkinä Pave lähti vähän pidempäänkin raviaskeleeseen aika rennosti.
Näiden tahkoamisen jälkeen päätin ottaa testinä muutamia siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Siirtymiset alaspäin kun ovat meille vielä hankalia. Hain ravin aina aika lyhyeksi, josta olikin helppo antaa Paven siirtyä käyntiin. Ei se jokaisessa siirtymisessä alaspäin pyöreänä pysynyt, mutta kaukana olivat ne pahimmat hirveilyt. Siirtymiset ylöspäin menivät ihan mukavasti myös. Niissä sain tosin miettiä tuntumaa, jotta en nakannut ohjia kokonaan pois. Siirtymisissä ylöspäin olisin saanut tavoitella käynnissä vähän pontevampaa menoa, jotta siirtyminen olisi ollut tarmokkaampi.
Laukassa lyhennysten ja pidennysten tavoittelu oli haastavinta. Oma istuntani ei pitänyt yhtään, vaan löysin itseni kerta toisen jälkeen etukenosta. Etenkin yrittäessäni lyhentää laukkaa. Oikeassa laukassa saimme muutamia onnistuneempia yrityksiä, mutta vasemmassa laukassa en saanut itseäni toimimaan yhtään. Pavella tuntui olevan virtaa, sillä se lähti halukkaasti aina sujuvampaan laukkaan. Laukassa huomasin myös roikkuvani erityisesti sisäohjassa. Ei puhettakaan siitä, että olisin saanut lyhennettyä laukkaa istunnalla ja ulko-ohjan pidätteillä. Istunnasta ei nyt ollut mitään apua ja vielä vähemmän siitä, että yritin jarrutella Pavea sisäohjasta. Siihen tarrautuminen kun vain söi viimeisenkin pontevuuden yrityksissäni saada lyhyempää laukkaa. Tässä askellajissa tehtävä ei siis onnistunut, vaan onneksi syyt siihen olivat aika selvät. Äherryksen jälkeen tuuletin molempien päitä antamalla Paven laukata molempiin suuntiin pitkät sivut vähän reippaammin.
Loppuun päätin vielä kokeilla muutamat ravilävistäjät askelta pidentäen. Valmistelin lävistäjän lyhentämällä ravia hieman. Pave oli kuitenkin laukan jälkeen vähän täpinöissään, jolloin se oli ehtinyt unohtaa alkutunnin tehtävän idean. Niinpä se yritti hypähtää laukalle, kun pyysin sitä vähän ravissa eteen. Yritin kyllä istua ja pitää tuntuman, mutta jotenkin Pave sai nykäistyä minua sen verran irti satulasta, että se sai tilaa yrittää rikkoa laukalle. Tajusin sitten lähteä lävistäjälle lyhyemmässä ravissa. Näin Pave ei alkanut niin pahasti ennakoida. Noin puoliväliin tullessa pyysin aina vähän enemmän ravia, mikä onnistui nyt paremmin. Toki Pave hetkittäin vielä yritti tarjota laukkaa, mutta pidempään pienemmässä ravissa pysyminen auttoi sitä malttamaan.
Sellainen treeni tällä kertaa. Siirtymisten harjoittelu askellajin sisällä oli kivaa. Laukassa se ei tosin ottanut onnistuakseen, mutta ravin hyvät hetket ilahduttivat. Kun nämä alkavat sujua paremmin, arvelen myös siirtymisten askellajien välillä helpottuvan. Tunnin aikana muistin taas sen, kuinka pitäisi osata palkita hevonen yhdestä hyvästä suorituksesta eikä jäädä ahneuksissa hinkkaamaan toistoja liikaa. Pave kun on kamalan näppärä oppimaan tehtävät ulkoa etenkin sen suhteen, missä kohdassa pitää mennä vauhdikkaammin. Sen kanssa olisi tärkeä osata vaihdella tehtäviä sekä tietysti palkita se aina onnistuneesta suorituksesta. Näin se ehkä vähentäisi ennakoimista ja alkaisi hoksata, mitä siltä oikein olen pyytämässä.
