Sunnuntain toinen heppailu meni kahden ratsukon maastoilun merkeissä. Ratsukseni sain Gian. Plussakeli pisti kapuloita rattaisiin, sillä viikonlopun aikana satanut lumi kerääntyi sinnikkäästi kavioihin tilsoiksi. Lumen alla oli vielä jäätikkö, joten pito ei ollut kovin hyvä.
Giaa kavioiden lipsahtelu ei näyttänyt haittaavan. Se olisi mielellään askeltanut reippaamminkin. Köpöttelimme toiveikkaana metsälenkin alkuun, mutta se oli yhtä kurjassa kunnossa kuin tien pahimmat kohdat. Hyväksyimme sitten kehnon kelin ja hyppäsimme hevosten selästä alas. Kotimatka taittui maasta käsin hevosia taluttaen. Gia tallusteli tyytyväisen näköisenä silmät lupsahdellen perässä. Hyväähän se kävely onneksi tekee, niin kuskille kuin ratsulle.
