Maanantaina tuli taas ahmittua tuplat. Ensimmäiselle koulutunnille sain Tupun ja tunnin jaoin viiden muun ratsukon kanssa. Treeniaiheena olivat kääntöpisteajattelu ympyröillä, voltit sekä suoraan ratsastaminen.
Alkuverryttelyssä tahkosimme pääty-ympyröitä kääntöpisteajattelulla. Ympyrä ratsastettiin kahdeksankulmiona eli siihen mahtui myös suoraan mentyjä pätkiä. Tehtävää tulimme ravissa ja laukassa. Tupu oli tänään alkutunnista saakka mukavan tasainen. Se asettui molempiin suuntiin eikä kiirehtinyt. Laukassa oli tosin edelleen pientä painamista sisälle, mutta ei mitään kovin kamalaa. Kääntöpisteajattelu auttoi minua jättämään sisäohjan sopivasti rauhaan. Meno oli aika tasaista ja helppoa, ja opettajakin oli suoritukseemme tyytyväinen.
Tunnin pääkuviona pyöräytimme pitkän sivun loppuun voltin, tulimme keskihalkaisijalle, pyöräytimme sen keskellä voltin tulosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan ja jatkoimme keskihalkaisijalta sillä tehdyn voltin kanssa samaan suuntaan. Keskihalkaisijalla oli tarkoitus päästä suoraan, voltit taas ratsastettiin tavallisesti. Voltit sujuivat molempiin suuntiin aika mukavasti, joten niitä ei niin tarvinnut miettiä. Suoraan menemistä saikin työstää hieman enemmän. Sinällään Tupu pysyi keskihalkaisijalla hyvin, kunnes tuli aika valmistella uuteen suuntaan lähteminen. Jos lähdimme oikealle, pysyi Tupu reitillä ihan hyvin. Sen sijaan vasemmalle lähtemisen valmisteluissa Tupu ennakoi ja yritti valua uuteen suuntaan omia aikojaan. Hinasin näissä omaa painoani hieman enemmän oikealle ja estin Tupun valumiset sisäpohkeella. Nämä kikat auttoivat, vaikka selvä puoliero tehtävään jäikin.
Loppuravissa testasimme vielä pitkille sivuille muutamat askeleen pidennykset ravissa. Tupu malttoi tämänkin tehtävän hienosti. Lyhyellä sivulla sain sen odottamaan vähän lyhyemmässä ravissa, jolloin se lähti pidentämään askelta ihan vain päästämällä. Tupu tuli myös lyhyempään raviin kivasti takaisin. Ennen tehtävää ehdin ajatella Tupun innostuvan kipittämään, vaan olinpa mukavasti väärässä. Tunnin tehtävät päättyivätkin tähän ja samalla hyviin fiiliksiin. Tupu oli läpi tunnin mukavan kevyt ja tasainen. Se työskenteli hyvin eikä alkanut kiirehtiä tai ehdotella omia ratkaisujaan. Olipa kiva ratsastaa tällaista Tupua. Seuraavaksi pitää keksiä, miten sen saa houkuteltua samanlaiseksi toistekin.
