Maanantain toinen tunti meni Paven kanssa itsenäisesti. Pave oli sopivasti jo hypännyt edeltävällä tunnilla Noran kanssa, joten sain hevosen kaikin puolin valmiina ratsastettavaksi. Vaikka viimeksi kovasti suunnittelin keksiväni treeniaiheet jatkossa paremmin, niin ei se vielä toteutunut. Humputteluksi meni siis tämäkin kerta.
Pave tuntui tänään vähän hitaalta pohkeelle. Raippamerkeistä se lähinnä pyöräytti häntää tai otti pari vähän reippaampaa askelta. En saanut sitä kovin energiseksi eikä epävakaa istuntani varmaan auttanut asiassa yhtään. Pave kuitenkin kulki aika tasaisesti eikä tarjoillut kummempia hirvipätkiä.
Ratsastuksen ainoa vähän keskittyneempi hetki oli, kun tulin kolmikaarista kiemurauraa ravissa suoristuskohtiin parin askeleen käyntisiirtymät tehden. Jostain päähäni pälkähti tehdä tämä puolipitkällä ja loppua kohti vielä vähän pidennetyllä ohjalla. Meillä Paven kanssa siirtymiset alaspäin ovat kinkkisiä ja menevät hirveillen. Pidemmällä ohjalla Pave jätti hirveilyn siirtymisissä vähemmälle, kun en voinut roikkua ohjissa. Samalla sain itse miettiä, miten istunnalla oikein jarrutettiinkaan. Annoin Paven tietoisesti mennä rentoa hölkkää, sillä se auttoi tekemään siirtymiset ilman suurempia pulmia. Pave pysyikin siirtymisissä aika rentona eikä turhaan nostellut päätään. Sen muoto oli sellainen wannabe-länkkämoodi eli pää rennosti alhaalla.
Länkkäfiilistä tavoitellen piti myös ottaa vähän laukkaa keskiympyrällä mahdollisimman pitkällä ohjalla. Oikeassa laukassa Pave pääsi kertaalleen liirailemaan omille teilleen, mutta kun taas tajusin ratsastaa pohkeilla, pysyi se sen jälkeen ympyrällä. Pave laukkasi mukavasti pää rennosti alempana, ja sain itse mietiskellä satulassa omaa vaikuttamistani istunnalla ja pohkeilla. Tekipä muuten hyvää jättää kerrankin ne ohjat kunnolla paitsioon. Kaiken lisäksi oli kiva huomata, kuinka helposti se onnistui. Turvaudun niin paljon ohjiin, että tällaista pitäisi oikeastaan harjoitella paljon enemmän.
Treenit eivät tosiaan sisältäneet mitään ihmeellistä, mutta pidemmällä ohjalla meneminen oli jotenkin hauskaa. Se tekee myös hyvää tällaiselle ohjiin rakastuneelle apinalle. Täytyypä jatkossakin versioida tätä ajatusta muihin tehtäviin. Jospa saisin jossain vaiheessa pidettyä ohjat tuntumalla, mutta silti säilyttämään saman rentouden käsissä. Siinäpä tavoitetta.
