Keskiviikkona tuppauduin seitsemänneksi ratsastajaksi puomi- ja ristikkotunnille. Ratsukseni sain Hiliman. Pääsimme tahkoamaan vähän puomeja ja ristikoita sekä nauttimaan vielä aurinkoisesta illasta ulos.
Alkuverryttelyssä tulimme kahta puomia soikiolla. Hilima oli vähän kiireinen eikä oikein antanut edestä periksi. Kovin erilainen Hilima siihen nähden, mitä se viime aikoina on ollut. Hilima pyrki vähän kippaamaan sisälle, mutta oli vielä kohtuullisesti korjattavissa. Tulimme myös kolmen puomin loivaa kiemuraa ravissa. Siinä Hilima pääsi oikaisemaan railakkaammin erityisesti kaarteessa vasemmalle. En saanut asetusta enkä sisäpohjetta läpi, vaikka koetin ympyröiden aikana työstää niitä molempia.
Tulimme kahta puomia soikiolla myös laukassa. Vasemmassa laukassa Hilimalla meni tällä tehtävällä kuppi niin sanotusti nurin. Se punki sisälle niin railakkaasti, että hyvä, jos osuimme puomille. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta Hilima vain tohotti ja punki. Minä taas leikin selässä räsynukkea. Yritin saada hommaan jotain järkeä ylimääräisillä ympyröillä, vaan eivätpä ne juuri auttaneet. Yritin tyyrätä istuntaani enemmän oikealle ja olla roikkumatta sisäohjassa, vaan ei muutosta. En tajua, mutta hankalaa oli. Oikeassa laukassa Hilima tohotti edelleen, mutta kippasi sisälle vasenta laukkaa vähemmän. Pyrkimys punkemiseen silti oli, joten sain taas yrittää olla pahentamatta tilannetta. Kovin tasaista tai helppoa menostamme ei tullut, mutta sentään osuimme puomeille joka kerta.
Sitten tulimme suoralla linjalla olleet kaksi ristikkoa, väli piti tulla viidellä askeleella. Tulimme tehtävälle oikeassa laukassa. Sain suunnilleen pidettyä Hiliman alkumatkan laukassa kontrollissa, mutta kun ristikot tulivat näköpiiriin, kippasi ja kiihdytti Hilima niitä kohti. Tasaisuus oli aika kaukana. Illan aurinko sattui vielä paistamaan niin ovelasti, että se häikäisi minua niin lähestymisessä kuin pari kertaa linjankin aikana. Olipa aika mielenkiintoinen kokemus, kun lähestymisessä ei hetkeen nähnyt mitään. Onneksi Hilima näki ja porhalsi menemään. Saimme tultua välin viidellä askeleella, vaikka viimeinen askel meinasi käydä muita lyhyemmäksi.
Lopuksi tulimme kertaalleen suoran linjan oikeassa laukassa ja jatkoimme siitä kaarevan linjan lävistäjäristikolta suoran linjan ensimmäiselle ristikolle. Siihenkin väliin laitettiin samat viisi askelta. Tehtävän alku meni samaan tapaan eli Hilima pääsi kippaamaan ja vähän kiihdyttämään. Suora linja meni kuitenkin viidellä askeleella. Sen jälkeen Hilima kuunteli paremmin, mutta laukka ei ihan pyörinyt riittävästi. Niinpä ajauduimme lävistäjäristikolle vähän pohjaan. Tajusin kuitenkin odottaa enkä tuupannut Hilimaa. Jarruttavampi hyppy auttoi siinä mielessä, että saimme tultua kaarevan linjan viidellä askeleella. Muutoin se olisi saattanut tuntua ahtaammalta.
Siihen päättyivät tunnin varsinaiset tehtävät. Loppukäynnit lähdimme käppäilemään ulos peltolenkille. Me jäimme Hiliman kanssa letkan viimeiseksi. Mieli olisi kyllä tehnyt jäädä maneesiin hakemaan kontrollia, mutta ehkä tällainen nollaavampi lopputunti oli paikallaan. Peltolenkki sujui muuten hyvin, mutta joku ratsuista muka säikähti jotain, jolloin kaikki keksivät vähän pompsahtaa. Hilimakin hyppäsi raville, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä kerralla tuli valitettava paluu kipittämiseen ja punkemiseen enkä edes tiedä syytä. No, aina voi toivoa, että seuraavalla kerralla menee vähän paremmin.
