Hyvällä mielellä tauolle

Keskiviikkona lyöttäydyin puolestaan koulutunnin viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni sain ilahduttavasti Masan. Tunnilla työstimme asetuksia, teiden ratsastamista sekä suoruutta.

Alkuverryttelyssä tahkosimme käynnissä ja ravissa keskiympyrää siinä asetuksia haeskellen. Masa vähän yliasettui itsestään oikealle, joten pyrin nappaamaan sen paremmin vasemman eli ulko-ohjan tuntumalle. Vasemmalle se ei taaskaan asettunut niin hyvin, joten sain houkutella sitä siinä kierroksessa enemmän. Masa liikkui käynnissä ja ravissa hyvin, kunhan ensin herättelin sen.

Seuraavana tehtävänä keskityimme tarkkojen teiden ratsastamiseen. Nostimme käynnistä laukan lyhyen sivun keskeltä ja käänsimme pääty-ympyrälle, jolla pysyimme kaksi kierrosta. Sen jälkeen ratsastimme kulman tarkasti ja pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin. Masa nosti laukat käynnistä näppärästi. Pääty-ympyrällä sain itse vähän hahmotella kuviota ja kääntää tarkemmin, niin senkin reitti löytyi. Pääty-ympyrän jälkeen saimme jatkettua molemmissa laukoissa kulman helposti eikä Masa yrittänyt liirailla omille teilleen. Tehtävä sujui kaikin puolin sangen helposti. Laukkakin pyöri ihan kivasti, vaikka toki Masaa hieman sai nohitella. Hyvin se kuitenkin yritti, joten kyllä sekin oli hommassa mukana. Tehtävällä heikoin kohta taisi olla siirtyminen laukasta raviin. En juurikaan jaksanut valmistella sitä, minkä kyllä huomasi. No, ei sitä kaikkeen pysty. Kerralla ainakaan.

Lopuksi tulimme vielä pari kertaa käynnissä ja sitten harjoitusravissa keskihalkaisijalle mahdollisimman suorana sekä ajoissa kääntymisen lyhyelle sivulle valmistellen. Masa pysyi keskihalkaisijalla ihan hyvin, vaikka pientä valumista tuli paikoin. Oikealle kääntyminen oli helppo valmistella, asettuihan Masa sinne puoliksi itsestään. Vasemmalle kääntymistä sain valmistella selvästi enemmän, jotta sain asetuksen paremmin läpi. Sekin suunta alkoi toimia ihan hyvin, vaikka puoliero jäi silti tuntumaan. Tämä tehtävä päättyi siihen, että teimme pysähdyksen, edelleen mahdollisimman suorana. Jos se onnistui, sai siitä siirtyä suoraan loppukäynteihin pitkin ohjin. Masa taisi kuulla tämän porkkanan, sillä se pysähtyi valumatta minnekään. Siitä pääsimmekin käppäilemään loppukäynnit. Masa oli kyllä taas niin kiva ja mutkaton. Se myös liikkui asiallisesti eikä ollut yhtään kuntopyörä. Mukava tunti mukavalla hevosella. Tästä tunnista jäi oikein hyvä mieli.

Loppuun kirjoitan vielä sellaista, jota en jossain vaiheessa olisi millään voinut kuvitellakaan kirjoittavani. Ratsastusharrastukseni jää nyt määrittelemättömälle tauolle. Tässä noin vuoden aikana innostukseni lajia kohtaan on ollut laskusuunnassa eikä ratsastus ole enää napannut niin kuin ennen. Se on tuntunut enemmän pakkopullalta. Sellaisessa ei ole mitään tolkkua, joten otan suosiolla nyt ihan kokonaan taukoa. Viikon, kuukauden vai minkä ajan? En tiedä, sen näkee sitten. Koska en käy ratsastamassa, en luonnollisesti päivitä tätä blogiakaan. Palataan siis joskus, ehkä.

Mutkat suoriksi

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä. Tällä kertaa kuitenkin keskityttiin tiukempien teiden ratsastamiseen, ja esteet pysyivät pieninä, noin 40 sentin korkuisina. Ratsukseni sain Peran, jota aion toivoa myös estekisoihin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja menimme maneesissa.

Ennen hyppyjä verryttelimme ravissa ja laukassa tulemalla ympyrällä olleita puomeja ja kavaletteja. Yksi puomi oli ympyrällä itsekseen, ja kolme puomia,jotka myöhemmin nousivat kavaleteiksi, olivat taas toisella ympyrän kaarella. Molemmat puomitehtävät tehtiin kuitenkin samassa päädyssä. Pera tuntui paikoin aika löysältä, vaikka koetin hoputtaa sitä hommiin. En tosin onnistunut virittämään sitä, mutta pääosin pääsimme puomien ja kavalettien yli ihan kohtuullisesti. Välillä taas sattui pientä rämpimistä, kun olimme molemmat ilmeisesti nokosilla. Opettaja muistutti kääntämään hevosta kunnolla ulkoa ja huolehtimaan, että se pysyy suorana. Ihmeen hyvin sain oltua irti sisäohjassa roikkumisesta, mutta välillä unohdin kääntää ylipäänsä millään avulla kunnolla. Kirjoituslaiskuuksissani skippaan tarkemmat kuvaukset ja kertaan vain tunnin mielenkiintoisimman tehtävän eli kolmella miniesteellä tiukempien tien ratsastamisen.

Tehtävänä oli tulla ensin vasemmasta laukasta aloittaen pysty, ristikko ja pysty. Sitten myöhemmin sama kuvio tultiin vielä toisinpäin edelleen silti vasemmassa laukassa aloittaen. Koska esteet olivat niin ihanan pieniä, uskalsin kääntää tiukemmin. Pera kääntyi mukavasti eikä täysin kadottanut kaarteiden aikana laukkaa, vaikka olisin saanut ratsastaa vähän napakammin. Opettaja muistutti myös, että hypyn jälkeen saisin ajatella paremmin keulan nostamista ylös ja siitä jatkamista. Nyt taisimme molemmat vähän jäädä hyppyjen jälkeen etupainoisiksi, mikä hidasti kääntymistä hieman. Tehtävässä tuli laukanvaihtoja vain vasemmasta oikeaan, jotka onnistuivat yhtä kertaa lukuun ottamatta. Kertaalleen ristikolle tuli turhan vino tie, jolloin este taisi tulla yllätyksenä Peralle. Kiltisti se ylitti sen kuitenkin, mutta ei ehtinyt vaihtaa kaikkia jalkoja oikeaan laukkaan, vaan laskeutui ristilaukassa. Jos katsoin videolta oikein, ehti Pera korjata laukan kokonaan oikeaksi ennen kuin tulimme tehtävän viimeisen pystyn.



Tehtävä tällä korkeudella oli tosi kiva. Siinä ei tarvinnut jännittää korkeutta, vaan sai keskittyä kääntämiseen. Tietysti isommilla esteillä ei voi kurvailla ihan miten sattuu, vaan suoristamisellekin ennen estettä on jätettävä riittävä tila. Pera kääntyi kuitenkin näppärästi, ja vielä kun saisin meidät molemmat heti hypyn jälkeen takaisin tasapainoon, jatkuisi matka aina mukavan sujuvasti seuraavalle esteelle. Toivottavasti näitä asioita treenataan jatkossakin, niin voidaan jatkaa tästä, mihin nyt jäätiin. Seuraavissa estekisoissa luokkina ovat 50 ja 60 senttiä sekä B-merkin rata. Eipähän sielläkään siis tarvitse jännittää hurjan korkeiden esteiden takia.

Videoista kiitos Alekseille!

Tuuppausta estetunnilla

Tämän viikon ensimmäinen ratsastuskerta hurahti oman tallin A-tunnilla esteiden parissa. Ratsukoita oli mukavasti seitsemän, joten ehdimme hypellä ihan hyvin. Ratsukseni olin saanut mainiosti Potterin, jonka rustasinkin kisalistaan ratsutoiveekseni. Tällä kertaa tunnin aiheena oli hyvien teiden ratsastaminen. Myös Kaisa oli tunnilla hyppäämässä kisojen ratsullaan eli Peralla.

Potter oli hypännyt jo edellisellä tunnilla, joten se oli verkattu mukavasti valmiiksi. Aika omissa oloissa tehdyssä alkuverkassa testasin, että ratsu kääntyy, kiihdyttää ja jarruttaa, kun niitä pyysin. Potter toimi aika kivasti eikä ravissa puskenut mihinkään suuntaan. Laukassa oikea kierros oli ok, mutta vasemmassa Potter alkoi vähän oikoa kaarteita sisälle valuen. En saanut tätä verkkavaiheessa kovin hyvin korjattua, vaikka yritinkin. Tänään myös huomasin, kuinka heikosti jaksan korjailla hevosta estetunnin alussa. Jotenkin skippaan sen hienosäädön ja odotan vain malttamattomasti, että päästään hyppäämään. Ei ihme, että tehtävät esteillä menevätkin sitten välillä ihan miten sattuu, kun en näytä ymmärtävän esteratsastuksenkin perustuvan siihen, että hallitsee hevosen ensin sileällä.

Ensimmäiseksi tulimme kahden ristikon 20 metrin linjaa vasemmassa kierroksessa. Tarkoituksena oli tulla väli kuudella askeleella. Onnistuimme tässä Potterin kanssa molemmilla kerroilla, mutta viilattavaa olisi ollut. Lähestyminen ensimmäiselle esteelle olisi voinut tulla paremmin, jotta linjan välissä ei olisi tarvinnut pyytää hevosta eteen. Muuten meni kuitenkin hyvin, ja muistin myös kiinnittää huomiota myötäykseeni. Nyt käsi kulki kivasti harjaa myöten eikä noussut ylöspäin. Laukka pysyi myös molempien hyppyjen aikana vasempana.

Sitten tulimme oikeassa kierroksessa lävistäjällä olleen laine-esteen ensin yhdellä lainepuomilla, sitten kahdella. Tarkoituksena oli saada hevonen hyvin erikoisemman esteen yli sekä vaihtaa laukka esteellä vasemmasta oikeaan. Unohdin sen, että yleensä erikoisesteelle hevoset tulevat lähelle, jolloin yritin puskea Potteria hyppyyn ennenaikaisesti. Potter ei piitannut moisesta, vaan pudotti kesken menon raville ja rymisytti laineen alas. Toisellakaan kierroksella en saanut laukkaa vaihtumaan, vaikka koetin huolehtia hevosen asettamisesta jo hieman ennen estettä oikealle ja johtamista. Hätäilin vain liikaa, jolloin opettaja kommentoi johtamiseni olleen liian nopea nykäisy, joka vaikeutti hevosen hyppäämistä. Laukka tuli sitten vaihdettua ravin kautta. Harmitti, kun yleensä olen jossain vaiheessa korjannut tällaisen virheen.

Tämän jälkeen hyppäsimme aiemman linjan vasemmassa kierroksessa ja jatkoimme siitä laine-esteen yli vaihtaen laukka oikeaksi sekä lopuksi kahden esteen sarjan yhden laukan välillä hypäten. Pulmikseni otin hevosen tuuppaamisen ensimmäiselle linjalle aikeena saada viisi askelta, mutta tuloksena kuusi hälseltävää askelta sekä kunnon kolautus puomiin sekä sen, ettei laukka edelleenkään vaihtunut laine-esteellä oikeaksi. En käsitä, mikä tässä meni pieleen. Olisiko painoni voinut jäädä liiaksi vasemmalle, kun keskityin enemmän hevoseen? Johtaminen parani ehkä hieman, mutta se ei silti riittänyt tehtävän saamiseen oikein. Tiessäkin olisi varmaan sitten ollut jotain hiomista. Ehkä asiaa olisi auttanut, jos olisin ottanut vähän enemmän tilaa johtaa vielä selvemmin. Toisaalta ohjeena oli tulla este mahdollisimman suorana ja keskeltä, joten pelivaraa ei ollut ehkä niin paljon. Enkä tietenkään voi jokaista estettä mennä omilla reiteillä vain sen takia, etten saisi muuten laukkaa siinä vaihdettua. Onneksi Potter on reipas vaihtamaan lennosta, niin asia ei sinällään tuottanut kummempaa ongelmaa.

Lopuksi tulimme vielä neljän esteen radan korkeuden pysyessä maltillisesti jossain 50 sentin tuntumassa. Radalle lähdin aiemmasta oppineena maltillisemmin ja annoin Potterin mennä linjan sujuvasti kuudella askeleella. Kolmosesteelle tie tuli mielestäni ihan hyvin, mutta laukka ei vieläkään vaihtunut ja lennosta vaihdettuna etupää meni ensin ja takapää hetken päästä. Kaksoissarjasta kolmoissarjaksi muuttunut esterykelmä meni nyt vähän paremmin, kun pidin istuntani kevympänä. Positiivsta radassa oli se, että istunta pysyi hyvin kasassa, mukautumiset hyppyihin olivat vaivattomia ja myötäys toimi hyvin harjaa myöten. Vielä kun olisin saanut sen ainoan laukanvaihdon onnistumaan, olisi rata ollut aika kiva. Tai ainakin sellainen mielikuva itselle jäi.

Tunnin lopussa opettaja kommentoi menon näyttäneen aika helpolta siten, ettei ennen esteitä tullut mitään kiemurteluita tai puskemisia. Tässä vaiheessa huomasinkin, kuinka helposti Potter oli ollut ratsastettavissa esteelle. Ja siitä huolimatta onnistuin olemaan saamatta vaihtoja sillä laine-esteellä. Mikähän kumma siinäkin sitten oli, harmikseni en muistanut opettajalta kysyä sitä. Muuten tunnista jäi hyvä mieli, sillä Potter liikkui paljon paremmin kuin yleensä, maneesin uudesta ja sangen upottavasta hiekkapohjasta huolimatta. Ilmeisesti aiempi estetunti ei ollut vienyt siitä mehuja, vaan se jaksoi hienosti toisenkin hyppelytunnin perään. Käytin myös jonkin verran kevyttä istuntaa pidemmillä lähestymillä esteille, joten sekin saattoi vähän estää hepan hyytymisen. Kaiken kaikkiaan mukava tunti, vaikka tuuppasinkin Potteria välissä liikaa. Pitäisi opetella odottamaan sen sijaan, että uskon huonoa estesilmääni ja koetan yllyttää hevosen lähtemään liian aikaisin. Lohduttavaa oli kuitenkin se, että muutamia kertoja ratsastin hevosta oikein eteen, kun se muutoin olisi jäänyt liian kauas tai vaihtoehtoisesti yrittänyt ottaa vielä miniaskeleen. Vielä kun osaisin myös lyhentää tarvittaessa ja mikä vaikeinta, olla tekemättä mitään, kun hevonen menee valmiiksi jo oikein.

Videoista kiitos Alekseille!