Keskiviikon valmennusryhmän tunnille sain Jussin. Mielessäni toivoin vaikka hassua leikkituntia kouluväännön sijaan ihan joulun läheisyyden kunniaksi, mutta loppujen lopuksi tunti meni mukavasti ihan oikeastikin ratsastaen. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja tunnin teemana oli vaikuttaa hevosen muotoon.
Käynnissä jakaannuimme ympyröille, ja tehtävänä oli lyhentää käyntiä ja ratsastaa hetki pienempää ympyrää takaosakäännöksen ideaa hyödyntäen. Tavoitteena oli saada takajalat ja selkä käyttöön oikein. Ensimmäisenä sain hakea Jussin lyhyeen käyntiin, mikä ei onnistunut ihan suitsait. Jostain syystä Jussi pyrki painamaan kädelle eikä halunnut hidastaa ja keventyä. Pohje tuntumalle ja pieniä pidätteitä, niin johan Jussi alkoi ymmärtää. Takaosakäännöstä hyödyntäen tehdyt ympyrät onnistuivat paremmin vasemmassa kierroksessa. Oikeallekin tuli onnistumisia, mutta siinä sain työstää enemmän. Molemmissa suunnissa Jussi oli välillä aika raskas edestä ja pyrki pidempään askeleeseen. Ihmettelin asiaa opettajalle ja hän tuumasi sen johtuvan siitä, ettei takaosa ollut vielä käytössä. Niinpä Jussi ei vienyt painoaan taakse, vaan pyrki nojaamaan eteen. Molempiin suuntiin saimme muutamia hyviä hetkiä, jolloin Jussi käytti itseään oikein eikä etuosan raskaudesta tai alta kipittämisestä ollut tietoakaan.
Tämän jälkeen työstimme hevosia ravissa niin kolmella isolla ympyrällä kuin uraa myöten menemällä. Tavoitteena oli saada hevosia venyttämään vähän eteen ja alas. Ravi taitaa olla Jussin vahvin askellaji, joten sen työstäminen oli aika helppoa. Jussi venytti mukavasti ja pysyi pidemmässäkin muodossa tuntumalla, kun muistin ratsastaa pohkeella. Kun unohdin pohkeet, pyrki Jussi etupainoiseksi ja kiskoi vähän ohjaakin. Opettaja muistuttikin huolehtimaan, että Jussi kantaa itsensä myös pidemmässä muodossa. Vasemmassa kierroksessa huomasin Jussin välttelevän asettumista ja pyrkivän vähän puskemaan sisälle. Opettajan vinkin myötä tajusin alkaa kääntää Jussia paremmin ulkoa ja pidin sisäpohkeen tuntumalla, jolloin ratsu pääsi suoristumaan ja meno parani. Oli kivaa työstää hevosta pidemmässäkin muodossa etenkin, kun Jussi toimi näin mukavasti.
Ravityöskentelyn jälkeen palasimme hetkeksi käyntiin, jossa haimme hevoset taas vähän lyhyemmiksi. Kun se onnistui, sai nostaa laukan ja työstää vuorostaan sitä. Laukassa ei haettu varsinaisesti mitään tiettyä muotoa, vaan keskityttiin hevosen suoruuteen. Vasen laukka toimi tänään oikeaa paremmin. Jussin suoruus parani mukavasti, kun muistin kääntää selvemmin ulkoavuilla. Välillä Jussi pyrki painumaan edestä liian alas, jolloin opettaja neuvoi ryhdistämään hevosta puolipidätteillä ja pohkeilla ratsastamalla. Jussi tuntui jäävän tuntumalle mukavasti ja kulki pääosin kevyenä edestä, jolloin sitä oli ilo ratsastaa. Laukan rytmi oli tasainen, ja Jussi tuntui etenevän laukassa tasan niin pitkään, kunnes siltä muuta pyydettäisiin. Ihanaa, kun ei tarvinnut huolehtia siitä, säilyttikö hevonen pyydetyn askellajin vai ei. Koska laukka pyöri vaivattomasti ja Jussi käytti itseään oikein, oli istuminen todella helppoa. Fiilistelin sitä hyvän tovin, sillä en muistakaan, milloin viimeksi satulassa istuminen olisi ollut näin vaivatonta.
Oikea laukka ei ollutkaan ihan niin helppoa. En tiedä, alkoiko Jussi väsyä työskenneltyään tähän asti kuuliaisesti vai ratsastinko epämääräisemmin tähän suuntaan. Veikkaan enemmän jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä kuntoa Jussilla luulisi riittävän. Laukka tuntui kulmikkaammalta ja hieman hankalammalta istua, kun Jussi pääsi leikkimään hirveä eikä kulkenut oikeinpäin. Opettaja neuvoi kohentamaan Jussin ryhtiä, sillä se tuppasi valumaan liian matalaksi ja samalla etupainoiseksi. Pohkeilla olisi saanut ratsastaa paljon aktiivisemmin, sillä valtaosan ajasta Jussi oli aika raskas edestä eikä mennyt niin kivasti kuin vasemmassa laukassa. Muutaman kerran sain sitä ryhdistäytymään, jolloin laukka tuntui pyöreämmältä ja ratsukin tuntui nousevan alla ja olevan taas kevyenä tuntumalla. Itselle jäi lopulta vähän hämäräksi, mikä oli se oikea tapa pyytää Jussia ryhdistäytymään. Sitä oikeanlaista pohkeiden ja ohjan oikeanlainen käyttöä jouduin vielä tällä kerta kovasti välillä haeskelemaan.
Loppuraveissa Jussi tahtoi olla vähän kiireinen ja juosta alta pois. Ilmeisesti sen keskittymiskyky oli jo loppunut enkä itsekään ratsastanut enää parhaiten. Lopulta sain haettua sen vähän pidempään muotoon, jossa se malttoi välillä pysyäkin rennommin. Opettaja kommentoi lopuksi, että Jussi oli näyttänyt välillä siltä, että se olisi tehnyt mitä vain siltä olisi pyytänyt. Kieltämättä tuntiin mahtui monta hyvää hetkeä, jolloin Jussi oli tosi kivasti kuulolla ja tuntumalla. Kehuinkin, kuinka mukavan mutkaton ratsastettava Jussi on ja kuinka hyvä työmoraali sillä on. Kerrassaan kiva tunti! Voi apua, tunnustinko taas nauttineeni koulutunnista? Parempi kyllä näin päin.
