Keskiviikkona kävin ratsastamassa Jetin kolmannen kerran. Koska kahden edellispäivän treenit olivat menneet aika pitkälti penkin alle, yritin asennoitua ratsastukseen mahdollisimman huolettomasti. Keli oli taas käynyt plussan puolella, jolloin kenttä oli koppura ja askellajeina siten käynti ja ravi. Jätin satulankin matkasta, jotta en kuvittelisikaan alkavani vääntää koulua otsa rypyssä. Treeniaiheiksi otin lempiaiheeni eli siirtymät sekä hyödyllisenä treeninä takaosan väistättämisen ympyrällä sisemmäs ja ulommas.
Siirtymiä tein käynnistä pysähdykseen ja käynnistä raviin sekä takaisin. Keskityin olemaan siirtymisissä etenkin alaspäin istunnallani rento ja siirtymisissä ylöspäin puolestaan vaatimaan Jetiltä riittävän ripeää reagointia. Alaspäin Jetti alkoikin siirtyä aika kivasti, kun sain itse oltua rennommin mukana. Mukaan mahtui muutama tasaisempikin siirtymä ilman, että Jetti juuri jännittyi. Pyöreänä se ei pysynyt, mutta tasaisuuskin oli rutkasti parempaan suuntaan. Ylöspäin Jetti ei halunnut siirtyä niin sulavasti, mutta lämmettyään alkoi toimia paremmin. Siirtymisessä pysähdyksestä käyntiin ei ollut niin paljon energiaa kuin olisin toivonut, mutta muutamat siirtymät käynnistä raviin olivat aika asiallisia. Bonuksena Jetti pysyi näissäkin siirtymisissä tasaisempana.
Takaosan väistätystä ulommas ja sisemmäs tein keskiympyrällä käynnissä. Väistätys sisemmäs tuntui helpommalta molemmissa kierroksissa. Sain kuitenkin muistaa taas kontrolloida etuosaa ennen kuin siirryin takaosan pariin. Tämän huomasi selvästi etenkin takaosan väistätyksissä ulommas. Jetti lähti liiraamaan heti kokonaan ulos, jos yritin pelkästään vaikuttaa takaosaan. Tahti pääsi hyytymään aina väistätysten aikana, mutta annoin sen olla toisen kerran murhe ja keskityin vain varmistamaan, että pohjepyyntöni menevät läpi. Vasen kierros oli tuttuun tapaan oikeaa hieman haastavampi, mutta tähänkin suuntaan saimme ihan mukavia hetkiä, kun maltoin tehdä asiat rauhassa enkä odottanut täydellistä suoritusta siltä istumalta. Maltti on valttia, kerrankin uskoin siihen itsekin.
Väistättelyiden jälkeen pyörittelin vielä lopuksi keskiympyrää ravissa ja siitä pienempiä ympyröitä väliin tehden sekä välillä ihan uraa myöten edeten. Kas kummaa, päivän treenit olivat tehneet tehtävänsä, sillä Jetti meni molempiin suuntiin mukavan tasaisesti. Niin, jopa vasemmassa kierroksessa, hurraa! Meno oli ihan toista kuin parina aikaisempana kertana, kun Jetti liirasi oman mielensä mukaan. Ravissa tuntui mukava rentous ja pehmeys, jolloin paikoitellen olin yhtä hymyä. Oli niin kivaa kerrankin osata jotain ja nauttia siitä, kun hevonen teki pyydetysti. Eihän Jetti tietysti automaattina mennyt koko aikaa ja menoa täytyi välillä korjata, mutta sekin tapahtui helposti ilman mitään kinastelua. Ihanaa! Itseänikin huvitti, kuinka pieni asia sai hyvälle mielellä, mutta oli tätä kyllä odotettukin. Oma asenteeni oli tänään rutkasti parempi, mikä ehkä auttoi saamaan Jettiäkin keskittymään. Tämä kerta tuli tarpeeseen ja Jetin selästä liukuikin maankamaralle niin paljon iloisempi heppatyttö kuin moneen päivään. On se tämäkin laji kyllä. Välillä mennään niin syteen ja saveen, mutta sitten taas hehkutaan auringon kanssa kilpaa. Onneksi osaan nauttia pienistäkin onnistumisista, jolloin ne huonot kerrat yleensä painuvat unholaan, loppujen lopuksi ainakin.
