Alkuverryttelyssä teimme ravissa toisella sivulla pätkän pohkeenväistöä uralta keskemmäs ja pyrimme jatkamaan loppumatkan samalla reitillä pysyen. Toisella sivulla puolestaan sai tehdä temponvaihteluita. Olen mennyt Repellä tosiaan tasan yhden koulutunnin ja yhden maaston ennen tätä, joten sain aluksi taas tutustella poniin. Väistöt lähtivät ihan kivasti, kunhan muistin vähän toppuutella Repeä. Pysyimme väistön jälkeen ihan hyvin myös suorassa, joten tehtävä onnistui kohtuullisesti. Temponvaihtelut toisella pitkällä sivulla olivat enemmänkin joko kipitystä tai sitten normaalia ravia. Askelta en kovin saanut venymään epämääräisillä pyynnöilläni. Repe kuitenkin reagoi pohkeeseen ja pidätteisiin, joten jotain sentään tapahtui.
Laukassa teimme myös siirtymän uralta keskemmäs ja pyrimme jatkamaan suoraan. Tämän lisäksi tulimme myös pääty-ympyrällä puomia. Repe pääsi pudottamaan laukkaa aina välillä, kun pohkeeni eivät pysyneet tuntumalla enkä ollut itse riittävän napakasti menossa. Repe kuitenkin nosti aina uuden laukan ja ylitti puominkin asiallisesti, kun se pääsi laukkaamaan sujuvasti. Uraltakin pääsimme keskemmäs ja pysyimme kohtalaisesti suoralla tiellä, joten verryttely onnistui kohtuullisesti. Tässä vaiheessa huomasin taas sen, kuinka helposti jään itse laukannoston jälkeen odottamaan, että hevonen tekee kaiken työn siitä eteenpäin. Tuntumalla pysymisen sijaan lössähdän helposti matkustajaksi, jolloin ratsukin saattaa herpaantua ja tehdä omia ratkaisujaan.
Ensimmäisenä hyppytehtävänä otimme kahden pystyn suoraa linjaa oikeassa kierroksessa. Ensimmäinen pysty oli ihan tavallinen ja toinen portilla ja lankulla varustettu pysty. Opettaja tuumasi vielä, että Repe on hypännyt muitta mutkitta kaikki erikoisesteet, joten niistä ei olisi huolta. Kuinkas sitten kävikään? Ykköseste ylittyi hyvin, mutta kakkosta lähestyessä naulitsin katseeni esteeseen sitä jännittäen, jolloin Repe tuumasi jonkin olevan vinossa ja stoppasi esteelle. Sain taas kantapään kautta muistaa, kuinka paljon ratsastajan asenne vaikuttaa hevoseenkin. Sittenpä saimme melkoisesti sakkokierroksia ennen kuin opettaja oli tyytyväinen menoomme. Ongelmia olivat välin tuleminen seitsemällä askeleella kuuden sijaan sekä toisen esteen hyppääminen todella oikeaa reunaa hipoen. Otteeni Repestä oli hyvin hutera ja aloin sitten jännittää hyppäämistä. Tuloksena oli melkoista sähellystä ennen kuin kertaalleen sain hienosti epävarmaa ratsastajaansa sietäneen Repen tulemaan välin kuudella askeleella ja hyppäämään toisen esteen vähän paremmin keskeltä. Opettajakin tuumasi, että ratsastuksestani oli näkynyt, kuinka itse kyttäsin toista estettä. Eipä ihme, jos ratsukin heittäytyy tuolloin epävarmaksi.
Seuraavaksi hyppäsimme kahta kaarevaa linjaa aloittaen oikeassa laukassa. Nyt pääsimme esteet joka kerta yli, mutta tiet olivat vähintäänkin jännittäviä. Menimme esteitä melkoisesti reunoja hipoen ja paikoin sangen vinosti hypäten. Repe ei kääntynytkään kovin helpolla eikä pohkeeton ratsastukseni sitä auttanut. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka kiltti Repe oli mennessään esteet vaikka mistä kulmasta. Onneksi en ole ihan heti pääsemässä Repen kanssa hyppäämään, niin en omalla toheloinnillani vie siltä hyppyintoa pois. Loppujen lopuksi sain ratsastettua pohkeet vähän paremmin läpi, jolloin tiet paranivat hieman. Niissä olisi vieläkin ollut rutkasti viilattavaa toki, mutta pienikin parannus tuntui silti kivalta.
Loppuraveissa sain Repeä vähän rentoutumaan ja pyöristymään, jolloin oli hyvä lopettaa tunti. Vaikka päällimmäisenä mielenä olikin harmistus omasta nynnyilyasenteesta, olin Repeen tosi tyytyväinen. On se vain tolkku viisivuotias ja kiltti kuin mikä hypätessään vähän hulluimmistakin paikoista. Siitä tulee varmasti monen ratsastajan luottoesteratsu, kunhan se saa kuntoa kohotettua ja reippaan kuskin selkäänsä.
 |
| Edessä pokaali 2013, takana 2012. |
