Tiistaina kävin korvaamassa etukäteen väliin jäävän sunnuntain valmennusryhmän tuntini. Luvassa oli koulua ja arvelin saavani ratsuksi jonkin muun kuin millä yleensä vakiotunneillani menen. Veikkaukseni osui oikeaan ja sain pitkästä aikaa Elmon, jolla olen mennyt heinäkuussa edellisen kerran. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän ja aiheena siirtymiset ja askeleen lyhentäminen. Tunnin ajan ratsastimme pääosin pääty- ja keskiympyröillä. Teimme siirtymiä käynnistä pysähdyksiin, raviin ja lopulta myös laukkaan. Opettaja muistutti tekemään siirtymät alaspäin lyhentämällä askelta selvästi ennen siirtymistä. Siirtymisissä ylöspäin oli myös hyödyksi, mikäli ratsun sai lyhyeen, napakkaan askeleeseen.
Elmo tuli tunnille tallista ja tahtoi olla vähän vötkylä, jolloin sille jäi rutkasti aikaa kiemurrella. Tiesin kyllä, että Elmo tarvitsee pohkeita melkoisesti, mutta siitä huolimatta olin aika yllättynyt ja tietysti pulassa. Aikoinaan kuvittelin Peran olleen tallin pahin makaroni, mutta Elmo kyllä nappasi nyt sen tittelin itselleen. Elmohan (samoin kuin Pera ja kaikki maailman hevoset) liikkuu kyllä hyvin, kunhan sen vain saa etenemään. Lyhennyksissä ennen siirtymiä alaspäin pyrinkin olemaan pohkeilla tuntumalla, jotta Elmo ei vain jarruttaisi löysästi, vaan vähän ryhdistäytyisi ennen siirtymää. Muutamat käynnistä tehdyt pysähdykset onnistuivat aika kivasti istunnalla jarruttaen ja ilman, että Elmo venyi ja vanui. Kovin rauhassa se ei tosin malttanut seistä. Siirtymät ravista käyntiin ja laukasta ravin kautta käyntiin eivät oikein onnistuneet toivotusti. Ilmeisesti en ratsastanut lyhennystä ennen siirtymää riittävästi pohkeilla, sillä Elmo pääsi pudottamaan itsensä hitaampaan askellajiin siirtymisen sijasta. Etenkin laukan lyhentäminen oli vaikeaa. Ratsun eteenpäinpyrkimys ei juuri ollut parantunut, sillä en ollut löytänyt Elmon starttinappulaa.
Siirtymät käynnistä raviin sujuivat kohtuullisen tasaisesti, mutta edelleen aika ponnettomasti. Laukannostot tuottivat myös vähän harmaita hiuksia. Opettaja neuvoi hakemaan Elmon käyntiä lyhyeksi ja teräväksi, jotta laukka nousisi hyvin. Välillä sain haettua käynnin paremmaksi, mutta jotenkin herpaannuin itse nostossa, jolloin työ meni hukkaa ja laukkaan päädyttiin jonkinlaisen mökellyksen kautta. Analysoin tehneeni laukannostopyynnöt aika paljon pusertaen ja puskien, jolloin rentous katosi eikä Elmo voinut ahdistelevan kuskin takia nostaa laukkaa helposti. Lopulta vasemman laukan saimme nousemaan pari kertaa aika mukavasti, kun tajusin olla rennompi, tehdä valmistelun huolella ja antaa Elmon tehdä osuutensa.
Loppuraveissa Elmo liikkui vähän paremmin, jolloin se myös tasoittui ja pyöristyi helpommin. En tosin saanut Elmoa niin hyvin hereille kuin joinain muina kertoina, joten koko tunti oli vähän kiemurtelua ja luikertelua. Elmo kuitenkin oli kuulolla heti, kun vain sain ratsastettua itse napakammin. Jos taas unohdin keskittyä, oli Elmokin omissa maailmoissaan. Elmoa on silti kiva ratsastaa, sillä se kyllä pyrkii tekemään parhaansa, kun sen saa mukaan hommiin. Jos menisin Elmolla enemmän, saattaisin jopa oppia käyttämään niitä pohkeitani aktiivisemmin. Ehkäpä siis pääsen aina silloin tällöin Elmon kyytiin testaamaan, miten pyrkimykseni saada pohkeeni toimimaan oikein toteutuu.
