Poniratsastajan paluu

Ylikasvanut ponityttö.

Keskiviikon valmennusryhmän tunnille sattui usealle ratsastajalle melkoinen yllätys ratsuarpajaisissa. Minulle nimittäin sattui toista kertaa Roosa. Se onkin ainoita tammoja tällä hetkellä tallissa, joilla voin näin kerran vuodessa mennä. Muut ovat Roosaa pienempiä, ja onhan sekin minulle liian pieni ratsu, siksipä sillä en ole enempää mennyt. Kyllähän se jaksaa minut kantaa, mutta pitkät koipeni heiluvat pääosin ilmassa, kun kapoisan, noin 145-senttisen ponin kyljet loppuvat kesken. Opettajalla oli ollut hyvä syy jakaa tuntilaisille jokeriratsut: hän halusi, että nekin paljon alkeis- ja jatkotunteja tekevinä saavat joskus osaavamman kuskin selkään. Samalla kaiketi oli tarkoitus vähän myös läpiratsastaa hevosia, mutta minun taidoillani se ei onnistu vielä.

Tunti olikin aika pitkälti perusratsastusta. Käynnissä ja ravissa teimme pitkille sivuille loivat kiemuraurat ja päätyihin voltit. Roosa tahtoi mennä hyvin pitkälti hirvimoodissa ja lyhyitä pätkiä lukuun ottamatta en juuri saanut sitä houkuteltua rennommaksi ja pyöreämmäksi. Pääty-ympyröillä huomasin asetusten menevän aika puutteellisesti läpi. Koetin korjata tilannetta pohkeilla, mutta se oli hitusen vaikeaa jalkojeni heiluessa irti hevosen kyljistä. Sitten ajattelin hevosen pitämistä paremmin suorana, jotten yrittäisi ohjilla vääntää ratsua mutkalle. Tämä auttoi suoristamaan menoa, mutta asetukset jäivät loppujen lopuksi aika vaatimattomiksi.

Seuraavaksi siirryimme ratsastamaan harjoitusravia. Kuviona oli tehdä lyhyitä siirtymisiä käyntiin sekä myöhemmin temponvaihteluita ravissa hitaammasta askelluksesta nopeampaan. Siirtymät käyntiin tahtoivat mennä aika jännittyneesti. Taisin itse taas jännittyä valmistellessani siirtymää, ja Roosa seurasi huonoa esimerkkiäni välittömästi. Siirtymät käynnistä raviin olivat vähän parempia, joskin aktiivisuutta olisi saanut olla tuttuun tapaan enemmän. Temponvaihtelut tahtoivat olla vähän ponnettomia ja taisin välillä kokonaan unohtaa ratsastaa niitä kunnolla. Yksi isoimpia ongelmia tällaisissa tehtävissä on se, ettei tuntuma tahdo pysyä tasaisena. Sen sijaan lisäyksessä tuppaan nakkaamaan ohjat löysälle ja kiinniotossa taas jään näpertämään liikaa ohjaa. Se kuitenkin lohduttaa, että tajuan itse nämä virheet.

Huomatkaa 1. kuvan häntä, selvä merkki ketutuksesta.

Laukassa pyöriteltiin paljon ympyröitä. Ensimmäisessä laukannostossa tein jotain todella pahasti väärin, ja Roosa viskasi pari pukkia. Ensimmäisestä selvisin, mutta toinen keikautti minut kaulalle ja hukkasin toisen jalustimen. Roosa totesi onneksi, että tämä riittää, jolloin ehdin nousta kaulalta, löytää hukatun jalustimen ja nauraa hetken ennen kuin tajusin, että minun piti saada tamma laukkaamaan oikeasti. Noston sijasta sorruin ajamaan Roosan laukkaan, mutta tamma löysi kuitenkin sen avulla kolmannen askellajinsa. Oikea laukka ei oikein onnistunut missään vaiheessa, vaan meno oli jännittynyttä. Vasemmassa laukassa sain taas suoristettua Roosaa kivasti, jolloin se vähän rentoutui ja pyöristyi. Noina hetkinä olisin saanut tosin ratsastaa pohkeella rutkasti enemmän, sillä ratsu pääsi turhan etupainoiseksi. Roosa kuitenkin yritti kovasti ymmärtää, mikä tuntui kivalta. Enempää pukkejakaan ei onneksi satanut, joten olin tainnut oppia nostamaan laukan siten, ettei tamman tarvinnut herneillä siitä.



Loppuraveissa koetin vielä houkutella Roosaa pyöreämmäksi, mutta se päätti olla enimmäkseen hirvi. Tässä vaiheessa aloin huomata, että Roosa mieluusti kipitti alta pois kuin keskittyi kuuntelemaan. Niinpä toppuuttelin sitä aina tovin ja jatkoin työstämistä vasta, kun se malttoi ravata rauhallisemmin. Tällä tavalla tamma jaksoikin kuunnella paremmin, ja meno tasoittui hieman. Roosaa oli kiva ratsastaa, vaikka kyllähän me olimme melkoisen hassu pari. Roosa on kuitenkin kohtuullisen mutkaton tapaus, kunhan sen saa työskentelymoodiin. Roosa voisi olla ihan vekkuli tapaus, jos se olisi vähän isompi. Joskus on kiva mennä tammoilla, kun niillä sattuu aina välillä tulemaan noita näkyvämpiä tunteenpurkauksia. Pysyypähän kuskikin vähän paremmin hereillä, kun ratsu ei mene ihan possujunameiningillä.

Videoista kiitos Alekseille! Kuvat napattu videoilta.