Maanantaina vuorossa oli koulutunti Jetin kanssa. Tunnilla oli ihanasti lisäkseni vain toinen ratsukko, joten pääsimme nauttimaan opettajan ekstrahuomiosta. Kentän jäisyyden vuoksi työstimme hevosia vain käynnissä ja ravissa, mutta ne askellajit riittivät mainiosti pohkeenväistöihin ja hevosen muodon työstämiseen.
Ensimmäiseksi teimme pohkeenväistöjä pitkillä sivuilla vapaavalintaisesti joko tiimalasimaisesti eli uralta keskemmäs, suoristus ja väistätys takaisin tai sitten portaittain. Tehtävän ideana ei ollut hinkata väistöjä täydellisen oppikirjamaisesti, vaan saada niiden avulla pohkeet läpi. Väistöissä riitti se, että hevonen kuunteli pohkeen ja lähti sivulle, jolloin sen sai suoristaa kiitoksena ja tehdä joko toisen porrasväistön tai väistättää takaisin uralle. Käynnissä Jetti hidasteli väistöissä aluksi. Kun pohkeet alkoivat mennä paremmin läpi, aloin kiinnittää huomiota tahdin säilymiseen. Väistöissä oikealle opettaja neuvoi ratsastamaan Jettiä paremmin ulko-ohjan tuelle. Väistöissä vasemmalle sain taas puolestaan huolehtia siitä, ettei Jetti pullahtanut kaulastaan vasemmalle, vaan pysyi suorempana. Välillä pohkeeni eivät tarkoittaneet Jetille mitään, jolloin muistutin raipalla enkä jäänyt hinkkaamaan pohkeilla. Tahti alkoi säilyä toistojen myötä paremmin. Vielä saisin kiinnittää huomiota väistöjen jälkeiseen suoruuteen, sillä etenkin vasemmalle tehtyjen väistöjen jälkeen Jetti pyrki jatkamaan enemmän vasemmalle kuin suoraan.
Kevyessä ravissa jatkoimme väistöjä samaan tapaan. Jetti alkoi liikkua aika mukavasti, ja opettajakin kehui sen ravaavan mukavan letkeästi. Väistötkin alkoivat paikoin lähteä ihanan helposti ilman, että Jetti teki niiden aikana mitään ylimääräistä. Parhaimmillaan tahti säilyi ja Jetti pysyi samassa muodossa molempien väistöjen ajan. Välillä tosin jäin nyhräämään ylimääräistä, mikä sai Jetin joko hidastamaan tai jännittymään. Pääosin väistöt kuitenkin sujuivat mukavasti, ja saatoin taas fiilistellä sitä, kuinka mukavan herkkä hevonen Jetti oikeasti on. Osaan vain harmillisen hyvin joskus säheltää niin paljon Jetin kyydissä, että se jännittää itsensä ihan kippuralle eikä enää yritäkään ymmärtää epämääräisiä apujani. Minulla onkin vielä paljon tekemistä rentouden kanssa ja siinä Jetti onkin oivallinen opetusmestari. Se kun ei varmasti yritäkään rentoutua, jos kuski on kuin rautakangen niellyt suolapatsas.
Väistöjen jälkeen siirryimme tunnin toisen tehtävän eli hevosen muotoon vaikuttamisen pariin. Opettaja kertasi aluksi sen, ettei hevosta ratsasteta pyöreäksi ohjalla edestä taakse, vaan pohkeella takaa eteen (olin aika syyllisen näköinen opettajan puhuessa tuosta väärästä tavasta). Hyvänä kertauksena tuli myös istuntavinkit eli pohkeet tuntumalle, kyynärpäät kylkiin ja vatsa vähän lyhyemmäksi rutistettuna. Opettaja muisti edelliskerran valitteluni puutteellisesta keskivartalon tuesta ja syynäsikin nyt mukavasti istuntaani. Ideana oli se, että kun kuski saa itsensä oikein, on hevosellakin helpompi kulkea oikeinpäin. Opettaja korjasi ihanan sinnikkäästi lepattavaa oikeaa kyynärpäätäni takaisin paikoilleen sekä hoksautti siitä, että pohkeeni saisivat olla hieman taaempana ja pysyä paremmin tuntumalla. Sain myös tietoisesti vinksauttaa itseni istumaan selkä notkolla, jotta huomaisin Jetin reaktion. Sehän jarrutti heti, kun pullahdin väärinpäin. Kun taas loksauttelin itseni oikeinpäin, rentoutui Jettikin ja liikkui paremmin.
Vaikeinta oman istunnan korjaamisessa oli saada pohkeet pysymään taaempana. Olen luonnostani hyvin jäykkä enkä harmillisesti tajua venytellä säännöllisesti, joten istun satulassa yhtenä jumikönttinä. Sitten kun yritän saada itseäni venymään oikeaan asentoon, on jäykkä kroppani melkoisessa pinteessä. Hiljalleen itseäni korjaamalla aloin saada palikoita kohdalleen. Käynnissä oli helpointa saada pohkeet taaemmas, harjoitusravissa taas vaikeampaa. Jetti kuitenkin palkitsi hyvät hetkeni ravaamalla paikoin nätin pyöreänä tuntumalla pysyen. Harjoitusravissa oli myös helppoa istua niinä hetkinä, kun sain selän notkon pois, kyynärpäät kylkiin ja pohkeet tuntumalle. Jetti tuntui noina hetkinä aika makealta ja fiilistelin taas kerran ratsastuksen hienoutta. Istunnassani riittää kyllä korjaamista, mutta on mukava huomata, ettei se taida onneksi ihan mahdotonta olla.
Itse muotoon vaikuttaminen sujui aina, kun sain ratsastettua pohkeella riittävästi. Jetti oli niinä hetkinä mukavasti tuntumalla ja eteni rennosti. Kun taas omat palikkani levisivät, unohdin ratsastaa pohkeella tai jäin kädellä hitaaksi, jännittyi Jetti välittömästi. Teimme myös siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Aiemmin olen voivotellut sitä, kuinka en millään saa hevosia pysymään tasaisena siirtymisissä alaspäin, vaan ne nakkaavat päänsä aina ylös. Tällä kertaa onnistuin! Jetti esitti muutamia kertoja todella asiallisia siirtymiä raviin sekä takaisin käyntiin ilman, että pää nousi minnekään. Ilmeisesti sain istuntani vakautettua enkä jäänyt puristamaan ohjia, vaan osasin rentoutua ajoissa. Oli aika kivaa huomata, kuinka yhden tunnin aikana onnistuin oppimaan vähän tämän asian korjaamista. Olisi tosin pitänyt vielä vähän tarkemmin syynätä, mitä kaikkea tein eri tavalla, jotta osaisin jatkossakin tehdä asiat samoin.
Loppuravissa keventelimme koko kentän kahdeksikkoa, jonka suunnanmuutokset mentiin lävistäjiä myöten. Niiden loppupuolella ajateltiin vähän väistöä kohti uraa, jotta hevoset saatiin valmisteltua hyvin tulevaan kulmaan. Kun sain taas istuntaani paremmaksi, oli ihmeellisen helppoa pitää pohkeita paremmin tuntumalla ja ennen kaikkea kevennys muuttui kivan eleettömäksi, kun en ponnistellut turhia itse. Jetti liikkui pääosin edelleen mukavan letkeästi eikä sen kanssa tarvinnut kummemmin säätää. Pohkeetkin menivät kivasti läpi, joten tunnin tehtävät olivat selvästi olleet hyödyksi. Kauhistelinkin nauraen opettajalle, että mitähän tästä tulee, kun koulutunnit alkavat olla näin kivoja. Oikeasti on ihana huomata itsekin pieniä kehittymisen merkkejä ratsastuksen parissa. Kun aloin käydä Tallinmäellä, en juuri hihkunut riemusta, kun sain Jetin koulutunnille. Nyt taas odotan innolla, mitä kaikkea pääsen sen kanssa oppimaan. Tämä oli mainio päätös vuoden 2013 ratsastuksille, ja tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen.
