Perjantaina ratsastin Jetin itsenäisesti. En ollut suunnitellut tunnin sisältöä yhtään, mikä tekikin tunnista vähän sillisalaatin vailla päätä ja häntää. Ei hyvä, jatkossa saisin vähän miettiä edes suuntaviivoja tunnille, jolloin ehkä tulisi ratsastettuakin eikä vain humputeltua. Viimeisenkin keskittymispisaran vei puolestaan videokamera, jonka pistin jalustalle tallentamaan menoamme. Ratsastukseni muuttui heti suorituskeskeiseksi ja -paineiseksi, sillä täytyihän nyt kameralle saada tallennettua niitä hyviä hetkiä, joita kuvittelen Jetin kanssa kokeneeni. Kuinka ollakaan, pelkkä tieto videokamerasta sai minut jännittymään ja sitä myöten säheltämään niin paljon, ettei videolle yllättäen päätynyt kovin hyviä hetkiä. Video oli kuitenkin kaikessa karmivuudessaan hyödyllinen katsottava. Siksipä ruodin tämän päivän ratsastuksen videon avulla.
Ensimmäisenä video paljasti sen, että sekä harjoitus- että kevyessä ravissa jalkani vispasivat mahdottomasti. Yritin kyllä ajatella tiivistä tuntumaa pohkeilla, mutta toteutus jäi jonnekin. Kroppa tuntui kinnaavan vastaan eikä halunnut taipua siihen asentoon, jossa olisi ollut mahdollista istua paremmin. Jetti liikkui myös vähän nihkeämmin epäilemättä reagoiden vatkaukseeni ja istunnan epätasapainoisuuteen. Jos jotain plussaa haen, niin sentään vasen käteni osaa pysyä paikoillaan. Oikea käteni puolestaan seikkailee ihan missä haluaa, edelleen. Hassua on se, etten ole aiemmin tajunnut tätä näin selkeästi. Enemmänkin olen ajatellut, että oikea käteni osaa liikkua tarpeen mukaan, kun taas vasen käteni on jämähtänyt paikoilleen. Nyt tilannetta taitaa kuitenkin olla niin, että vasen käteni saa oltua tasaisempi, kun taas oikea sinkoilee jatkuvasti.
Käynnissä tein pienen hetken takaosan väistätyksiä ulommas ja sisemmäs. Videolta oli hyvä huomata, kuinka Jetti jännittyi ja hidasti selvästi, kun aloin pyytää takaosalta jotain. Taidan jännittyä itse melkoisesti noina hetkinä, kun alan valmistella jotain tehtävää. Puolihuolimattomuuden sijaan taidan tehdä asiasta sellaisen numeron, että hevonenkin jää miettimään, mitä ihmettä on tapahtumassa. Etuosan kontrolli oli tällä kertaa vähän hukassa, mikä näkyi selvimmin takaosan väistätysyrityksissä ulommas. Sen sijaan takaosan väistätykset sisemmäs sujuivat hieman paremmin, joskin vähän vaatimattomasti. Saisin alkaa opetella sitä, että kun saan hevosen liikkumaan toivotusti, keskityn myös tahdin säilymiseen enkä anna sen hidastua tarpeettomasti.
Videolle tallennui muutama hupaisa yritys esittää siirtymiä ravista pysähdyksiin, siitä peruutukseen ja takaisin raviin. Aktiivisuus oli kaukana samoin kuin riittävän täsmällinen ratsastus, jolloin pistin Jetin esittämään enemmänkin valumisia ja venymisiä. Pysähdyksissä en muistanut hakea Jettiä ensin pyöreäksi ennen kuin pyysin sitä taaksepäin. Niinpä peruutukset olivat aika jännittyneitä ja etupainoisia. Jetti harkitsi jokaisen askeleen aika tarkkaan, ja minulla taisi jäädä veto ja pyyntö päälle. Video paljasti jälleen kerran sen, kuinka mukamas huomaamaton istunnan kevennys peruutuksessa onkin melkoinen kippaus etunojaan. Nolotti nähdä se, mutta jospa tämä pieni nöyryytys auttaisi muistamaan asian jatkossa paremmin.
Laukassa oli kiva huomata, että pohkeeni eivät lepata ihan niin paljon kuin ravissa. Harmillisesti ylävartaloni puolestaan souti menemään. Olen aiemminkin tuumannut, etten osaa istua Jetin laukassa, vaan heilun siellä menemään. Huomasin kyllä ratsastaessani, että alaselkäni painuu notkolle ja lantio karkaa sitä myöten alta, mutta noiden korjaaminen kohdilleen oli jostain syystä vaikeaa. Ehkä en saanut keskivartaloani jämäköitettyä, vaan yritin tarttua satulaan jaloilla. Videolle ei harmillisesti tarttunut laukanvaihtoja, sillä satuin tekemään ne aina kameran ulottumattomissa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä videolta, miten istuntani silloin on. Tunnustan monesti nojaavani vaihdossa hieman eteenpäin. Tällä ennakoin sitä heilahdusta, jonka yleensä vaihdon aikana teen, kun istuntani ei pysy vakaana. Kun olen jo valmiiksi edessä, ei heilahdus tunnu niin selvästi. Täytyy alkaa miettiä entistä paremmin tuota laukkaan mukautumista ja istunnan jämäköittämistä, niin ei tarvitse tietoisesti könöttää menemään.
Koottuna voisi tuumata, että videot ovat ihanan kamalia. Kyllähän useimmat näistä asioista tietää jo etukäteen, mutta on se vain opettavaista katsoa ne videoltakin. Harmillista oli se, kuinka videokameran läsnäolo sai minut jännittämään ja yliyrittämään, jolloin mukava rentous katosi. Tai sitten olen kuvitellut kaiken aiemman rentouden ja oikeasti näytämme Jetin kanssa aina tältä. Toivottavasti ei sentään. Istuntatreeni on taas enemmän kuin paikoillaan, joten sille pitää alkaa uhrata aikaa. Kivaahan se ei ole, kun kroppa venkoilee vastaan, mutta onneksi pienetkin onnistumiset ilahduttavat valtavasti.
