Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa ristikolle tulemalla sitä aina muutaman kerran ympyrällä ennen kuin kävimme tehtävältä poissa. Muuten meni ok ja oikeakin laukka säilyi läpi hypyn, mutta eteneminen oli ponnetonta. Lisäksi tykkäsin unohtaa kääntää ulkoavuilla, jolloin liirasimme pari kertaa turhan paljon vasemmalle. Ristikko nostettiin pystyksi, jota tultiin edelleen ympyrällä ja siitä jatkettiin toisessa päädyssä olleelle pystylle. Pysty ylittyi edelleen ok samoin kuin toinenkin, mitä nyt sille tuli ensimmäisellä kerralla pieni jarrutus, kun Jetin piti ehtiä tuijottaa estettä ennen hyppyä. Pohkeet ja aktiivisuuden säilyttäminen, olisiko mitään? Verryttelyhypyt vasemmalle otimme jo hypätylle päätypystylle. Hypyt olivat ihan ok, kun laukka rullasi. Tasaisen laukan säilyttäminen vain tahtoi olla aika vaikeaa. Unohdin tarkkailla sitä ja niin olimmekin jo hitaammassa laukassa.
Lämmittelyn jälkeen tulimme muutamia kertoja vasemmassa kierroksessa ristikon, pystyn ja okserin jumppasarjaa, jonka välit olivat yhdeksän metriä eli kaksi askelta Jetin laukalla. Jettiä sai jopa toppuuttaa väleissä, sillä se tahtoi hieman kiihdyttää tehtävälle, joka alkoi sopivasti pelottavan kyttäyskohdan jälkeen. Jetti kuunteli pidätteet välissä, joten jumppasarja meni aika kivasti. Siinä ehdin ajatella omaa mukautumistani ja parantaa hieman myötäystä. Käsi kun tahtoi ensin jäädä liki paikoilleen. Katsekin pysyi mukavasti eteenpäin, ja pohkeetkin olivat kuta kuinkin paikoillaan. Ei ainakaan heilumassa täysin irti. Jumppasarjoissa tykkään just siitä, että siinä ehtii keskittyä hevosen lisäksi enemmän itseenkin. Ratatehtävillä en taas pysty ajattelemaan sekä rataa, hevosta että itseäni yhtä aikaa, mikä näkyy huonompana mukautumisena hyppyihin.
Välinumerona saimme hypätä jumppasarjan keskimmäisen esteen eli pystyn vinosti. Lähestymiset sille onnistuivat ihan hyvin, mutta olisin saanut pitää pohkeet paremmin tuntumalla, sillä Jetti pääsi vähän hyytymään estettä kohti. En tainnut olla itse riittävän varma hevosen hyppäämisestä, ja se tarttui sitten Jettiin. Kieltämättä ensimmäinen lähestyminen tuntui vähän turhan vinolta, vaikka se oli ihan asiallinen vino hyppy. Ei vissiin ole tullut harjoiteltua näitä taas toviin, kun vähän epäilytti. Onneksi Jetti-konkari hoiti homman kotiin, vaikka kuskista ei niin selvää ottanutkaan.
Lopuksi tulimme esteet A-G. Rata ei mennyt täydellisesti, mutta ei se onneksi kovin kamalaakaan ollut. Korkeus oli maltillinen, pääosin 60-70 senttiä ja olisikohan korkein ollut okseri noin 75-80 sentissä. Esteet A ja B menivät ihan hyvin, ja sain korjattua Jetin vasempaan laukkaan B-esteen jälkeen lennosta. Kolmoissarja C1-C3 meni mukavasti, kun maltoin olla ja antaa Jetin tehdä työt. D:lle tuli hyvä tie, ja nyt pääsimme E:lle neljällä askeleella. Laukka ei vaihtunut siinä oikeaksi, mutta muistaakseni Jetti vaihtoi sen itse tai rämpi sitten ristilaukalla hyvän, tiukan mutkan F-esteelle. Sen jälkeen olimme taas jossain ristilaukassa, mutta Jetti korjasi kavionsa oikeaan järjestykseen ja niin pääsimme vielä viimeisen eli G-esteen yli. Opettaja kysyi vielä, haluaisinko tulla jotain uudelleen. Toivoin jumppasarjaa, mutta pääsin tulemaan esteet A-C3. Jonkin yliratsastuskohtauksen seurauksena sain ottaa kolme lähestymistä A:lle ennen kuin pääsin menemään loput esteet. Ensin puskin Jettiä kohti estettä, jolloin mukautumiseni oli kamala, sitten en ratsastanut ollenkaan enkä taaskaan ollut mukana ja kolmannella kerralla olin suunnilleen asiallisesti, joskin mukautuminen oli edelleen aika onneton. Tämän jälkeen loput radasta meni ihan kivasti, ja hyvin sujuneeseen jumppasarjaan oli kiva päättää tehtävä. Sain tosin tulla vielä yksittäisenä ensimmäisen esteen eli A:n. Opettaja käski odottamaan rauhassa estettä, ja näin yksittäisenä hypättynä maltoin paremmin. Huomasin taas kiireen vaivaavan pahasti, kun koko ajan tuntui siltä, että jotain piti olla tekemässä, vaikka oikeasti hevoselle olisi pitänyt antaa rauha.
Mitä opin tällä kertaa? 1) Anna hevoselle työrauha. Ei auta olla hästäämässä joka hetki, vaan parempi vaikuttaa ajoissa ja antaa sitten hevosen tehdä osuutensa. 2) Muista jatkaa ratsastusta, vaikka hevonen pöllöilisi. Tässä jopa onnistuin tällä kertaa. Parina kertana kesken tehtävän Jetti vähän pöllöili muka säikähtäessään, mutta nyt en säikähtänyt ja alkanut jarrutella, vaan jatkoin hommaa. Jettikin palasi kuulolle paremmin näin kuin paniikkijarrutteluiden jälkeen. 3) Opettele mukautumaan hyppyihin. Tätä en todellakaan ottanut vielä haltuun. Rentous ja rauhallisuus auttavat varmasti. Jännittyneenä ja häseltävänä tahdon vain tarrautua hevoseen mitä omituisemmin kiinni, jolloin mukautuminen on taatusti kamalaa. Niin ja tunnin suurin ilon aihe: ei yhtään ohimenoa tai kieltoa, jihuu!
