Hurjan kolmen(!) viikon tauon jälkeen pääsin taas keskiviikon valmennusryhmän tunnille. Ratsukseni toivoin mielessäni jotain mahdollisimman mutkatonta, listassa puolestaan luki Lore. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja koulutunnin tehtävänä olivat pohkeenväistöt. Lore jatkoi tunnille suoraan edelliseltä.
Käynnissä ja ravissa tulimme pohkeenväistöä pitkää sivua myöten jättämällä etuosan uralle ja väistättämällä takaosan vähän sisemmäs. Lyhyille sivuille ratsastimme pääty-ympyrät. Molemmissa askellajeissa väistö oikealle oli hieman helpompaa, kun taas vasemmalle meno oli melko vaikeaa. Niin käynnissä kuin ravissa Lore jännittyi väistöjen aikana melkoisesti. Väistöissä oikealle sain oltua itse rennompi, kun suunta tuntui minullekin helpommalta. Väistöissä vasemmalle Lore pullahti kaulastaan vasemmalle mutkalle eikä suostunut hevillä siirtämään takaosaansa sisemmäs. Opettaja kommentoi Loren yrittävän kovasti, mutta sen jäykkyyden tekevän tehtävästä sille aika kinkkisen. Neuvoksi tuli tehdä väistö sulkutaivutusmaisesti. Yritin tätäkin, mutta edelleen ongelmana oli pohjeapujen puutteellinen toimiminen. Lore jäkitti hyvin tehokkaasti vastaan, jolloin aloin säätää enemmän ja lopulta molemmat olimme paineissa. Ravissa Lore ei hermostunut tehtävästä niin paljon kuin käynnissä tehtynä, mutta meno ei silti parantunut.
Kuviota muutettiin laukkaa varten siten, että väistöä tehtiin vain toinen pitkä sivu. Sen loppupuolella suoristettiin, nostettiin myötälaukka ja työstettiin sitä tovi pääty-ympyrällä. Toisen pitkän sivun aikana siirryttiin takaisin raviin ja aloitettiin tehtävä alusta. Myös toiselle lyhyelle sivulle sai tehdä pääty-ympyrän ravissa. Väistöissä ei tapahtunut muutosta suuntaan tai toiseen, vaan meno oli samanlaista eli aika kinkkistä. Ensimmäisenä laukkana työstimme oikeaa laukkaa. Voi kamala, olihan se taas sellaista linkousta. Loren oikea laukka on vähän epätasaisempaa, ja istuntani olikin aivan pulassa. Yritin parhaani mukaan jämäköittää itseäni, ottaa oikeita lihaksia käyttöön ja rentoutua, mutta tasapaino tuntui pettävän aina. Niinpä istuntani oli kerrassaan kamalaa eikä Lore ilahtunut epävakaasta kuskistaan. Niinpä protestina se alkoi heilutella päätään ylös ja alas, mikä vaikeutti menoa entisestään. Lorella oli myös väillä kiire, vaikka yleensä sen laukka on mukavasti säädeltävissä. Muutamina sekunteina sain koottua itseni paremmin oikeinpäin, jolloin meno oli hetken siedettävää, mutta nopeasti pakkani hajosi taas.
Vasen laukka oli hieman helpommin istuttavaa, jolloin sain vähän Loreenkin otetta. Nyt laukkaa saattoi hyvinä hetkinä myös säädellä vähän tahdikkaammaksi ja kiireettömämmäksi. Vaikka yritin työstää menoa paremmaksi, en saanut lopulta samanlaisia onnistumisia kuin Loren kanssa olen joskus kokenut. Mikä lie jäi puuttumaan. Vasemmassakin laukassa Lore ehti protestoida kehnoa istuntaani heiluttelemalla jälleen päätään. Meno oli paikoin niin surkuhupaisaa, että huomasin taas vain naureskelevani selässä. Onneksi ei vanne kiristynyt pään ympärille, vaan huumorintaju pelasti. Aina ei voi onnistua, vaikka olisihan se kivaa.
Loppuraveissa Lorella oli kovasti kiire, kuten aiemminkin tunnilla laukkaamisen jälkeen. Pidätteitä sai tehdä runsaasti ja usein ennen kuin Lore aina malttoi hetken. Hyvähän se on, että hevosella on eteenpäinpyrkimystä, mutta alta juokseminen onkin toinen juttu. Tunnin lopussa tuntui kyllä etenkin keskikropassa, että nyt oli tullut tehtyä töitä. Tulipahan treenattua istuntaa kunnolla ja kerrankin oli rankkaa. Harmittamaan jäi istunnan ja apujen huteruus, mikä vaikeutti menoa läpi tunnin. Positiivisia hetkiä sen sijaan olivat ne, kun tajusin joitain korjauksia siten, että opettajalta tuli samat ehdotukset kuin mitä itse olin ehtinyt ajatella. On kivaa huomata, ettei siellä selässä aina tule oltua ihan puusilmä.
Videoista kiitos Alekseille!
