Tallinmäen maanantain tunnilla oli luvassa koulua Jetillä kahden muun ratsukon kanssa. Tunti opettajan silmän alla tuli tarpeeseen, sillä viikonlopun kaksi itsenäistä kertaa humputtelin menemään ilman kunnon keskittymistä. Tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistömäisiä hetkiä lävistäjän lopussa, laukanvaihtoja, laukannostoja käynnistä sekä loivaa kiemurauraa.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa koko kentän kahdeksikkoa, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjien avulla. Niiden loppupuolella piti ajatella aina vähän pohkeenväistöä, jotta hevonen saatiin herkistettyä uudelle sisäpohkeelle ja tuotua uuden ulko-ohjan tuntumalle. Jetti nihkeili alussa melkoisesti, jolloin oma keskittymiseni meni ratsun liikuttamiseen. Kun Jetillä oli aikaa maleksia, ehti se myös kiemurrella enemmän. Etenkin vanha, tuttu vasen kierros vaikutti paikoin siltä, ettei sisäpohkeeni tarkoittaisi ikinä hevoselle mitään. Väistöt vasemmalle sujuivat ihan hyvin, ja sitä myöten uusi sisäpohje meni mukavasti läpi. Väistöt oikealle puolestaan tahtoivat olla heikompia, kun vasen pohkeeni ei ottanut tarkoittaakseen mitään. Lopulta tajusin alkaa korjata istuntaani ja irroitella polvia satulasta, jolloin Jetti ymmärsi taas apujeni merkityksen. Vasen kierros jäi kuitenkin oikeaa hankalammaksi eikä meno ollut niin rentoa.
Tulimme samaa kuviota laukassa, mutta nyt lävistäjän loppupuolella oli tarkoitus tehdä laukanvaihto lennosta. Jetti oli laukassakin vähän löysä, jolloin vaihdot eivät lähteneet ensin kovin hyvin. Ensimmäisessä yrityksessä vaihtaa oikea laukka vasemmaksi Jetti pääsi pudottamaan raville. Pääty-ympyrän aikana hain vähän liikettä, ja lähdin kokeilemaan vasemman laukan vaihtoa oikeaan. Se onnistui, mutta viiveellä. Tämän jälkeen laukanvaihdot myös oikeasta vasempaan alkoivat onnistua, mutta tie ei pysynyt aivan kunnossa. Jetti pääsi aina oikomaan vasemmalle, kun keskittymiseni tien ratsastamiseen herpaantui vaihtoa miettiessäni. Tällä kertaa vaihdot vasemmasta oikeaan olivat paljon sutjakampia, mikä oli aika yllättävää. Yleensä vaihdot vasempaan laukkaan ovat sujuneet aina paremmin. En sitten tiedä, mikä nyt oli, mutta onnistuimmepa sentään toisessa suunnassa vähän paremmin.
Seuraavaksi siirryimme tekemään käynnistä pitkien sivujen alusta kierrokseen nähden vastaisen laukan nostoja. Hyrisin mielessäni tyytyväisyydestä, sillä olin juuri edellispäivänä treenannut näitä hyvällä menestyksellä Jetin kanssa. Tälläkin kertaa kaikki laukat nousivat toivotusti, mitä nyt ensimmäisellä kerralla Jetti ei halunnut ymmärtää laukannostoapujani lainkaan, vaan poikitti menemään tovin. Sitten nollasin tilanteen ja otin pyynnön uusiksi vähän napakammin, jolloin laukkakin nousi. Tämän jälkeen ainoa ongelma oli saada Jetti laukkaamaan hetki pitkää sivua myöten vähän tarmokkaammin. Muutaman kerran se pääsikin pudottamaan raville, kun hilluin heikolla istunnallani selässä vaikka miten. Opettaja pisti meidät vielä tekemään saman tehtävän lyhyellä sivulla. Kertaalleen oikean laukan sijasta nousi vasen, mutta muutoin Jetti kuunteli avut hyvin ja nosti aina pyydetyn laukan. Oli kiva huomata, kuinka onnistuin tekemään noston vähän rennommin, kun saatoin luottaa Jetin kyllä ymmärtävän.
Loppuraveissa ratsastimme vielä loivaa kiemurauraa. Jetti liikkui aika mukavasti, mutta pyrki vähän liiraamaan kumpaankin suuntaan. Aloin ajatella taas vähän väistömäistä etenemistä uralle palatessa, jotta sain ratsun taas otteeseeni. Meno paranikin, kun sain pysyttyä paremmin tuntumalla ja ratsastettua reitin lopunkin huolellisemmin. Tunnista keskeisimpänä jäi mieleen taas laukassa istumisen käsittämätön vaikeus. Laukassa tunsin vain heiluvani ja huojuvani joka suuntaan, vaikka pyrin korjaamaan istuntaani ja laittamaan pohkeitani oikein. Jostain syystä keskikroppani tuntuu lakkaavan toimimasta laukassa, jolloin minulla ei ole enää mitään tukea. Istupa siinä sitten jämäkästi, kun kroppa tuntuu vetkulalta joka suuntaan. Ratkaisu tähän asiaan? Lisää laukkaa, lisää istunnan työstämistä!
