Sunnuntain käynnistäneen maaston jälkeen huilasin reilun tunteroisen, jonka jälkeen palasin talliin laittamaan Jetin kuntoon hyppytuntia varten. Ruuna tuntui katsovan minua ihmetellen, mitä minä vielä tallilla pyörin, olihan se jo kuskannut minua yhden reissun. Eipä sillä, ihan hyvää sillekin tekee välillä tehdä pari tuntia samana päivänä töitä. Opettajakin on tuumannut, että Jetille sopisi mainiosti pieni maastolenkki tai muu verryttely alle ennen hyppytreenejä. Maneesille suuntasimme kolmen ratsukon voimin. Tunnin varsinaisena hyppytehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura, jonka suoristuskohdissa oli aina kaksi kavalettia innarivälein.
Alkuverryttelyssä saimme mennä ensin ravissa itsenäisesti. Tein siirtymiä käyntiin ja pysähdyksiinkin saakka, ja Jetti teki ne kohtuullisen hyvin. Vasen pohkeeni ei tosin merkannut sille mitään, joten otimme pätkiä väistöjä oikealle. Niissä pohkeeni taas tarkoittikin jotain, mutta nopeasti sen merkitys unohtui, kun palasimme raviin. Tiesin istuntani tekevän hommasta vaikeaa ja pyrinkin korjaamaan sitä välillä, mutta niin vain se singahti takaisin vinkkuralle, ja Jetti pääsi liirailemaan. Kyttäilyäkin esiintyi, mutta melkein jopa normaalia vähemmän. Emme nyt vieläkään kulkeneet kovin rennosti ja siivosti päädyissä, mutta eipähän nyt ihan joka kerralla tultu monta metriä uralta sisempänä.
Sitten työskentelimme tovin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa keskiympyrällä. Tarkoituksena oli saada hevoset pysymään ympyrällä tasaisesti ilman kummempaa säätöä. Oikea kierros oli tällä kertaa vähän hankalampi, kun en saanut ulkopuolen apuja toimimaan, vaan yritin korjata kaiken sisäohjalla. Lopulta aloin tietoisesti päästää sisäohjaa löysemmäksi, jotta en voisi yrittääkään turvautua siihen. Kun sen jälkeen sain ulkopuolen avut toimimaan paremmin, saatoin poimia sisäohjankin tuntumalle. Vasen kierros oli taasen jotenkin helpompi. Ilmeisesti oikea puoleni osaa toimia ulkopuolena paremmin kuin vasen puoleni. Laukassa sain ensin kertoa Jetille sen osaavan myös moisen askellajin, mutta sen jälkeen meni aika kivasti. Etenkin se yllättävä vasen kierros onnistui. Ympyrä tuntui ympyrältä ja kääntäminen onnistui, kun ulkoavut olivat käytössä. Loppupuolella tehtävää Jetti tarjosi mukavan letkeää laukkaa ja taisipa vähän pyöristyäkin siinä. Se tuntui selkään tosi kivalta.
Seuraavaksi tulimme ensin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli kolme puomia. Tehtävää tultiin vasemmassa kierroksessa ja alkuun palattiin aina keskihalkaisijaa myöten siten, että ylitetyt puomit jäivät sivuille molemmin puolin. Aluksi Jetti jarrutteli puomeilla ja melkein ryömi niiden yli, mutta paransi menoaan, kun aloin hihittelyn sijaan ratsastaa. Käännökset puomeille tuntuivat tulevan nopeasti etenkin, jos en saanut ulkopuolta kunnolla haltuun. Ravissa tehtävä alkoi lopulta mennä aika kivasti. Suoristuskohdissa olisin tosin saanut olla vielä tarkempi, sillä etenkin kaarteessa oikealle en tuntunut ehtivän suoristaa kunnolla, vaan tulin hieman vinosti puomeille. Ennakoin käännöstä liikaa, jolloin lähdin kääntämään liian aikaisin. Olisi pitänyt osata ajatella kääntymistä, mutta ei samalla jo kääntää.
Viimeisessä tehtävässä kuviota muutettiin siten, että nyt ensimmäisessä suoristuskohdassa oli kaksi kavalettia innarivälein ja toisessa suoristuskohdassa samoin innarivälillä ristikko ja kavaletti. Tehtävälle tultiin edelleen keskihalkaisijaa myöten. Pääosin aloitimme tehtävän vasemmassa laukassa, mutta lopuksi tulimme sen oikeasta laukasta aloittaen ja teimme päätyä lähestyttäessä laukanvaihdon oikeasta vasempaan ja aloitimme kolmikaarisen kiemurauran. Alku kavalettien ylityksessä oli taas melkoista rämpimistä. Kääntäminen ja eteneminen eivät vain tunnu onnistuvan minulta yhtä aikaa. Tie oli myös välillä kaikkea muuta kuin suora. Kertaalleen taisimme tulla yhden kaarteen ristilaukalla, mutta muutoin kavaleteilla vaihtumattomat laukat korjaantuivat lennosta. En ihme kyllä ottanut stressiä siitä, etteivät laukat vaihtuneet kavaleteilla. Ehkä alan hiljalleen oppia, ettei vaihdot lennosta taitavan hevosen kanssa maailma kaadu, vaikka laukka ei vaihdu hypyssä. Ristilaukat haluaisin tosin onnistua karsimaan kokonaan pois, sillä ne sekoittavat rytmin kunnolla. Vastalaukkaa Jetti menee aika pitkälti siten, ettei se järkytä menoa kummemmin. Lopulta sain omaa ratsastusta rennommaksi heittäytymättä silti matkustajaksi, ja niin saimme mentyä tehtävän läpi niin, että laukat vaihtuivat kavaleteilla. Jes! Pieni onnistuminen, iso ilo.
Loppuraveissa Jetillä oli taas virtaa, mutta se tasoittui aika helpolla. Tunnin tehtävä tuntui ensin liian helpolta, mutta lopulta oli kaikkea muuta. Kääntyminen, eteneminen ja tien ratsastaminen yhtä aikaa tuottavat näemmä minulle melkoisia vaikeuksia. Hassua oli taas huomata, kuinka helposti lennosta tehty vaihto ennen kiemurauralle siirtymistä onnistui, mutta sitten kavaleteilla vaihtaminen olikin hurjan vaikeaa. Onhan siinä tietysti se, että sileällä vaihtaessa voin keskittää kaiken tarmon vaihtoon, kun taas kavaletilla joudun ajattelemaan paljon muutakin. Niin ja vielä se, että mitä enemmän minulla on ajateltavaa, sitä enemmän saatan alkaa häseltää. Tällaista treeniä kaipaan joka tapauksessa enemmän. Tekniikkaa, tekniikkaa ja vielä kerran tekniikkaa.
