Kun vaikuttaminen jää päälle

Sunnuntaina oli taas Tallinmäen estetunti maneesilla. Jetti oli käynyt aiemmin päivällä maastolenkillä, joten se oli viritelty mukavasti hommiin. Maastoreissu taisi myös vähentää sen maneesikyttäilyä, sillä tällä kertaa ruuna ei ottanut mistään kohdasta sen suurempia paineita. Toki se vähän pällisteli, mutta todella maltillisesti. Ihanaa! Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Tunnin alussa kerroin opettajalle haluavani pysyä tällä kertaa estekorkeudessa mukavuusalueellani eli 60-70 sentissä. Viime aikojen hyppelyt Jetillä eivät ole menneet kovin varmasti, joten korkeuden sijaan halusin päästä takaisin siihen helpompaan fiilikseen.

Verryttelyhyppyinä tulimme muutamia kertoja oikeassa laukassa ratapiirroksen estettä numero 1. Ensin lähestymiset tehtiin kauempaa esteiden 2 ja 3 välistä ja sen sujuessa kaarrettiin esteelle kolmosen edestä. Ensimmäisellä lähestymisellä menimme esteestä vasemmalta ohi, sillä Jetti ei katsonut esteelle päinkään, vaan bongasi esteen viereistä pitkää sivua laukanneen kaverinsa ja kurvasi muitta mutkitta sinne. Hölmistyin tästä jo ajoissa tapahtuneesta liirauksesta omille teille niin, etten saanut tehtyä mitään korjausliikettä. Toisella lähestymisellä puolestaan olin napakkana, ja niin Jettikin suvaitsi jatkaa esteelle. Hypyt molemmilla lähestymisellä olisivat sujuneet muuten, mutta Jetti alkoi tarjota ristilaukkoja kerta toisen jälkeen. Vaikka kuinka yritin katsoa ja johtaa pitääkseni oikean laukan, oli Jetti aina hypyn jälkeen ristilaukassa. Lopulta en keksinyt mitään muuta syytä kuin vasemmalle valuvan istuntani, johon Jetti reagoi selvästi montaa muuta esteratsuani enemmän. Istuntaa en äkkiseltään saanut korjattua, vaan jouduimme aina korjaamaan ristilaukan erikseen myötälaukaksi.

Seuraavaksi tulimme vasemmasta kierroksesta suoran linjan esteillä 1 ja 2. 20 metrin väliin piti saada viisi askelta, mutta esitimme kuusi, kun jarruttelu jäi päälle. Toisella yrittämällä viisi onnistui leikiten, kun annoin Jetin edetä enkä jarrutellut turhaan. Vasenta laukkaa Jetti ei onneksi vaihtanut ristilaukaksi, vaan säilytti sen tehtävän läpi. Seuraavaksi tulimme pariin kertaan esteet 3 ja 4 aloittaen vasemmasta laukasta. Kolmoselle pääsimme kivasti, mutta laukka jäi vaihtumatta oikein ja niin mökelsimme ristilaukalla kohti nelosta. Yritin pyytää vaihtoa, mutta este ehti tulla ennen sen toteutumista. Arvelin laukan korjaantuvan toisessa hypyssä, vaan ei. Senkin jälkeen olimme ristilaukassa, jonka sain korjattua vasta myöhemmin selvän kaarteen avulla. Tämän tehtävän aikana en saanut hypyissä vaihtoja puhtaasti oikeaan, vaan se laukka piti ottaa aina erikseen korjaamalla.

Lopuksi hyppäsimme radan noin 60-70-senttisenä. Ykkösen ja kakkosen linja meni höpöksi töksähtävien hyppyjen kanssa, jolloin aloitimme koko homman uusiksi. Opettaja käski herättämään Jetin ja tarkistamaan puolipidätteiden toimivuuden. Nyt sain sen tehtyä, jolloin esteiden 1 ja 2 väli meni sujuvasti viidellä askeleella. Kolmoselle tie oli ok, mutta unohdin säilyttää tahdin. Niinpä sille tuli töksähtävä hyppy, jossa laukka ei vaihtunut. Nelosta lähestyttäessä Jetti päätti lopulta vaihtaa laukan lennosta, jolloin nelonen ylittyi ihan ok. Viitonen samoin kuin kuutonen olivat kavaletteja, jotka ylittyivät ilman ongelmia. Kuutosella laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan sen jälkeen. Seiskalle tultaessa Jetti otti vähän kierroksia, mutta ohjautui vielä. Seiskalta se ajatteli jatkavansa kakkoselle, jolloin tie kasille oli mutkainen, mutta yli pääsimme. Laukka ei tietenkään vaihtunut hypyssä, vaan vasta myöhemmin korjattuna.

Rata oli taas melkoinen sillisalaatti sisältäen kaikkea häseltämisen seurauksia. Murehdin opettajalle ristilaukkaongelmaa, ja hän arveli vinon istuntani lisäksi siihen vaikuttavan sen, että välillä vaikuttaminen jää minulla päälle. Esimerkiksi joissain hypyissä en ehdi myödätä riittävästi, kun Jetti on tuntuntunut turhan lentävältä ennen hyppyä ja olen varuilta jäänyt pitämään sitä kiinni. Varmistelen ratsastuksessani usein todella paljon, mikä kohdallani tarkoittaa juuri sitä, etten rentoudu, vaan jään tekemään kaikkea ylimääräistä. Jetti puolestaan kaipaisi nimenomaan sitä, että se ratsastetaan ajoissa ennen estettä toivotuksi ja sille annetaan hypyissä rauha. Vaikuta ja rentoudu olisi siis avainlause. Opettaja onkin monesti komentanut minua ratsastamaan Jetin toimivaksi ennen ensimmäistä estettä, mutta jotenkin olen aina jättänyt tämän tekemättä ja lähtenyt radalle puolivalmistellusti. Yllättäen tällaiset ratkaisut eivät ole auttaneet, vaan meno on ollut melkoista rämpimistä.

Lopuksi sain tulla vielä esteet 1-4 uudelleen, jotta saisin vähän parempaa otetta. Nyt muistin tarkistaa ajoissa kaasun ja jarrun, ja Jetti liikkui ihan kivasti. Ykkösen ja kakkosen linja meni hyvin viidellä askeleella, ja ehdin rentoutua molemmissa hypyissä. Kolmoselle tuli ihan ok tie, mutta laukka ei vaihtunut vieläkään hypyssä. Jetti korjasi sen kuitenkin kivan helposti ajoissa ennen nelosta. Neloselle tulimme hieman ehkä tasapainottomasti, jolloin hyppy oli ihan ok, mutta itseäni jännitti ja olin ohjissa kiinni. Niinpä laskeuduimme taas ristilaukassa, jonka korjasin lennosta pois. Tulimme vielä uudelleen nelosen, ja nyt sain otettua tarvittavat tasapainotukset ajoissa, ja Jetti hyppäsi nelosen hyvin minun ollessa aika rennosti mukana. Laukka tosin oli edelleen ristilaukka hypyn jälkeen, mutta sen sai korjattua lennosta helposti pois. Tämä sai riittää, sillä vaikka ristilaukat vaivasivat edelleen, petrasin omasta mielestäni tosi hyvin rentouden kanssa. Nyt rata tuntui vähän sujuvammalta enkä jäänyt varmistelemaan joka asiaa, vaan sain oltua pehmeämpi ja rennompi hypyissä. Se oli itselleni hyvä onnistuminen.