Aloittelin tekemällä vikkelästi vähän käyntiväistöjä. Ne sujuivat niin kuin yleensäkin: vähän hitaasti ja vasemmalle väistöissä hieman pullahdellen. Jälkimmäisen sain korjattua, ensimmäistä en niinkään. Pohjepyyntöni menivät kuitenkin väistättävinä apuina läpi, joten ainakin se osa tehtävästä onnistui. Ilman satulaa oli taas helppo huomata, kuinka jalkani karkasivat korostetusti eteen ja ei-väistättävä jalka puolestaan singahti kerta toisen jälkeen irti hevosen kyljestä. Ilmankos ratsun on helppo lähteä valumaan, kun ratsastaja ei osaa pysyä tuntumalla.
Ravissa hain taas otetta istuntaani, joka kellahti takakenoon satulattomuudesta ja puutteellisesta keskivartalon tuesta johtuen. Kun minulla ei ole mitään tukea, jonka avulla korjata istuntavirheitä, pääsen kenottamaan aika kamalasti. Polvet myös tykkäsivät puristua kiinni Jettiin, kun en muka saanut rentoutettua niitä. Tasapainoa kuvittelin kaiketi saavani puolestaan kenottamalla takanojassa, missä taas ei ollut mitään järkeä. Ilman satulaa jalkani pääsevät menemään turhan eteen, jolloin muu kroppa tasapainottaa menoa sitten takanojalla. Välillä sain suoristettua keskikroppaa, mutta jalat tahtoivat edelleen olla omilla teillään. Tai siltä ainakin kovasti tuntui. Pitääpä joskus saada itsestä kuvamateriaalia ilman satulaa ratsastaessa, niin pääsen syynäämään tätäkin asiaa.
Seuraavaksi tohdin vihdoin ja viimein laukata ensimmäistä kertaa Jetillä ilman satulaa. Olihan se taas elämys, voi jee. Hassua, kuinka pienet asiat jaksavat vieläkin hihityttää, ja tämä ilman satulaa laukkaaminen on edelleen yksi niistä. Samalla pääsin tuntemaan, miten Jetin laukka liikuttaa minua ilman satulaa, sillä sen kanssa tunnun seilaavan selvästi edestakaisin. Niin tein nytkin, joskin seilaaminen tapahtui topparatsastushousujen sisällä. Sen lisäksi huomasin nojaavani turhan paljon taakse, varmaankin tasapainoa tai jotain muuta mystistä sieltä etsiäkseni. Muuten laukkaaminen oikeassa kierroksessa oli kivaa ja tuntui melkein siltä, että jos vain saisin istututtua vakaammin, voisin päästä työstämään laukkaa paremmin kuin satulan kanssa. Istuntavalaistumista ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Jetti pääsi pariin otteeseen pudottamaan laukasta reippaampaan raviin, jossa tasapainoni jäi matkasta ja hihitellen aina pompin hetken mukana ennen kuin sain taas istuttua paremmin.
Laukkapätkän jälkeen Jetti alkoi liikkua mukavammin, ja hyödynsin tämän tekemällä pohkeenväistöpätkiä ravissa. Kuviona oli vasemmassa kierroksessa väistättää uralta keskihalkaisijalle, suoristaa ja väistättää sitten takaisin uralle. Lyhyen sivun keskellä siirryin puolestaan käyntiin, nostin vasemman laukan ja hurautin pitkän sivun laukassa, välillä vielä pääty-ympyränkin. Väistöt vasemmalle sujuivat nyt sutjakammin, oikealle sai vähän tehdä enemmän. Tahti oli kuitenkin parempi enkä jarrutellut turhaan. Toki meno olisi voinut olla vielä letkeämpää, mutta nyt kuitenkin liikuimme, emme hiippailleet. Onnistuminen tuli myös suoristuksessa, joka sujui aika kivasti. Yleensä apuni ovat jääneet päälle, jolloin olemme kiemurrelleet, vaan nyt emme. Muutama askel suoraan meni kivasti, ja pääsimme siitä jatkamaan toista väistöä helposti. Siirtymät käyntiinkin onnistuivat, joskin istuntani oli niissä aika hutera. Vasen laukka oli oikeaan verrattuna vähän tahmempaa. Istuntani oli edelleen heikunkeikun, joten sillä ei paljoa autettu hevosta. Vasempaan laukkaan en siis saanut kunnon otetta, vaan enemmänkin tuntui, että kippasin tavallistakin enemmän vasemmalle. Tämän huomasi nyt niin selvästi, kun satula ei ollut auttamassa.
Loppuun pyörittelin vielä ravissa molempiin suuntiin isoja pääty-ympyröitä. Jetti ravasi aika mukavasti ja molempiin suuntiin sain oltua itse kohtuullisesti matkassa. Oikeassa kierroksessa esitimme mielestäni muutamia sellaisia pätkiä, että ulkopuolinenkin olisi voinut meidän todeta ravaavan ihan asiallisesti. Vasemmassa kierroksessa sain puolestaan pidettyä välillä ulko-ohjan tuntumalla sekä tehtyä myötäasetuksen, jolle hurrasin mielessäni. Käteni ehkä vielä joskus oppivat toimimaan yhdessä! Loppuraveissa Jetti liikkuu yleensä sangen mukavasti, ja osaan itsekin rentoutua viimeistään silloin. Ehkä siksi ne hetket tuntuvat aina kivoilta, kun ei ole enää ylimääräistä painetta tehdä mitään erikoista. Ilman satulaa meneminen oli kyllä oikea ratkaisu, sillä Jetin selkä yhdistettynä toppavaatteisiin piti mukavan lämpimänä. Siitäs sait, pakkanen!
