Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin lyhyemmän kaavan mukaisesti. Treeniaiheiksi valikoituivat pohkeenväistöt ja laukannostot käynnistä sekä ratsastuksen aikana tehdyn havainnon pohkeiden läpimenon ongelmista johtuen vielä takaosan väistätykset ympyrällä sisemmäs ja ulommas. Keli oli pitkästä aikaa talvinen: -10 astetta ja lumisade.
Pohkeenväistöjä tein käynnissä uraa seuraten väistättämällä takaosan vähän sisemmäs ja jättämällä etuosan uralle. Väistöt vasemmalle tuntuivat tällä kertaa vaikeimmilta. Jetti tahtoi päästä pullahtamaan vasemmalta karkuun eikä ottanut takapäätään kunnolla hommiin. Pyrin välillä tekemään liikkeen vähän sulkutaivutusmaisesti, jotta sain vasemmasta puolesta otteen. Tämä auttoi hieman, mutta ei ratkaissut pulmaa täysin. Etuosan selvempi odotuttaminen ja parempi vasemman puolen tuki helpottivat lisää. Väistöt oikealle puolestaan sujuivat kohtuullisen asiallisesti, mitä nyt tahti tahtoi sammua. Tein muutamat väistöt myös keskihalkaisijalla väistättäen hevosta uraa kohti käynnissä ja siirtymällä raviin kesken väistön. Alun yritykset olivat hyvin onnettomia. Jetti ei kuvitellutkaan ravaavansa ja jos ravasi, katosi väistö kokonaan. Jetti kuitenkin tajusi pian, mitä yritin siltä pyytää, minkä jälkeen saimme muutamat ihan kivat siirtymät väistön säilyttäen. En ole aikoihin tehnyt näitä ja sen kyllä huomasi. Keskittyminen riitti ensin vain jompaankumpaan asiaan, mutta ei heti kumpaankin.
Alkuverrelyn aikana ja väistötehtävänkin kuluessa Jetti oli hyödyntänyt onnetonta pohkeideni käyttöä liirailemalla ja puskemalla välillä railakkaasti omille teilleen. Niinpä päätin ottaa molemmille suunnatun kurinpalautuksen ja siirryin tahkoamaan käynnissä ympyrälle takaosan väistätyksiä sisemmäs ja ulommas. Etenkin vasen pohkeeni oli jäänyt matkasta, niin keskityin enemmän vasemman puolen korjailuun. Takaosan väistätys sisemmäs oli taas helpompaa. Ulommas väistätyksessä jotenkin en saa hahmotettua etu- ja takaosan kontrollointia yhtä aikaa, jolloin Jetti pääsi aina luistamaan jommallakummalla osallaan töistä. Sain muistutella itseäni jatkuvasti siitä, että tässä liikkeessä ensin piti ottaa etuosa kontrolliin ja vasta sitten vaatia takaosalta jotain. Yritin varmasti monta kertaa saada yhdellä apujen sekamelskalla kaikkea toimimaan, mikä ei yllättäen onnistunut. Molemmissa väistätyksissä pohkeet alkoivat kuitenkin mennä läpi, joten siirryin laukkatehtävään.
Ratsastuksen viimeisenä tehtävänä tein laukannostoja käynnistä. Ensimmäiset nostot olivat taas aika uneliaita, mutta sen jälkeen ne paranivat. Tein nostoja niin pitkän sivun alusta kierrokseen nähden vastaisen laukan valitsemalla sekä keskihalkaisijalla vuorotellen eri laukkoja nostellen. Kertaalleen Jetti nosti väärän laukan pyytämääni nähden, mutta muuten se kuunteli tosi mukavasti pyyntöni ja tiesi aina nostaa toivotun laukan. Tämä oli taas päivän hyvän mielen tehtävä, sillä se sujui kohtuullisen helposti. On aina mukava huomata, että selvästi ja rauhassa tehtynä asiat luonnistuvat helpommin kuin kiireessä ja keskittymättä hätiköiden. Laukkaa itsessään en työstänyt lyhyitä pätkiä enempää.
Loppuraveissa annoin Jetin venyttää ohjan perässä, minkä se teki paikoin kivasti. Tuulinen keli vähän vei sen huomiota niin kuin varmasti minunkin. Pahin kyttäyspaikka hassulle ruunalle oli pari lumipaakkua pitkän sivun loppupuolella. Ne olivat melkoisen kamalia oikeassa kierroksessa, mutta vasemmassa kierroksessa ruuna ei enää niitä muistanutkaan. Ovathan nuo hevoset sitten höpsöjä. Olisipa silti kiva oppia ratsastamaan niin, etten yhtä kertaa enempää noteeraa hevosen kyttäyksiä. Taitaisipa paakut, selkäännousukorokkeet kuin muutkin unohtua ratsultakin, jos saisin itse sivuutettua ne olankohautuksella ja jatkettua ratsastamista ja hevosen houkuttelua keskittymään hommiin.
