Maanantain Tallinmäen neljän ratsukon tunnilla pakkasta oli vain -9 astetta. Tuntui kyllä niin lämpimältä, että väkisin hymyilytti. Edes edessä oleva koulutunti ei saanut hymyä hyytymään, päinvastoin. Odotin aika innolla, että saisin mennä Jetillä tunnin koulua ohjatusti eikä minun tarvitsisi keksiä mitään harjoituksia. Luksusta todellakin. Aloin jo haaveilla, että ottaisin silloin tällöin toisen ekstrakoulutunnin opetuksen kanssa. Tarpeeseen tulisi.
Alkuverryttelyssä teimme käynti-seis-käynti- sekä käynti-ravi-käyntisiirtymiä. Tavoitteena oli valmistella siirtymät pehmeästi, mutta silti aktiivisuus säilyttäen. Siirtymät alaspäin onnistuivat tuttuun tapaan ihan hyvin. Liikkeelle lähteminen pysähdyksistä oli aluksi hyvin hidasta. Saisin opetella olemaan nopeampi reagoimaan ja herkistämään Jetin takaisin pohjeavuille, kun onnistun valitettavan usein turruttamaan sen niille. Käytinkin raippaa apuna, jolloin Jetti siirtyi pysähdyksistä takaisin käyntiin vähän paremmin. Samoin siirtymisissä käynnistä raviin sain avittaa vähän raipalla ennen kuin Jetti uskoi ja alkoi toimia ilman tätä lisäapua. Siirtymisissä ravista käyntiin muistin aika hyvin huolehtia käynnin eteenpäinpyrkimyksestä enkä antanut Jetin valua käyntiin ja hiippailla siinä. Kuten opettaja aikoinaan jo totesi, Jetin kanssa saa aina ajatella etenemistä. Tuppaan vieläkin unohtamaan sen ja tekemään asiat ilman ajatusta siitä, jolloin peruskaasu on hukassa.
Seuraavaksi teimme pitkillä sivuilla väistöjä uralta keskemmäs ja suorituksen jälkeen uralle palaten. Asetukset tehtiin liikkeestä poispäin. Jetti otti asetukset aika pehmeästi vastaan, kun tein ne rauhassa. Asetus vasemmalle oli vähän vaikeampi saada, sillä ulkokäteni ei tahtonut pysyä omalla paikallaan saati säilyttää tuntumaa. Silti väistö oikealle asetusongelmista huolimatta sujui aika mukavasti. Väistöt vasemmalle onnistuivat asetuksen osalta, mutta ilmeisesti vasemman puolen hallinta oli puutteellista. Välillä Jetti pääsi vähän mutkalle, ja syyksi epäilen kehnoa ohjastuntumaa vasemmalta sekä liiallista oikealla pohkeella ratsastamista. Vasemman pohkeen sijainnista ei ollut tietoakaan, mutta ainakaan se ei ollut kunnolla kyljessä kiinni. Ravissa väistöt menivät samaan tapaan kuin käynnissä. Opettaja kommentoi Jetin menevän edestä vähän turhan pakettiin, jolloin sen liike hidastui. Itse en tajunnut tätä, mutta opettajan kehotuksesta päästin Jetin vähän pidempään muotoon. Sen jälkeen se tuntui kyllä rennommalta.
Laukkatehtävänä oli myötälaukka toisella pitkällä sivulla sekä pääty-ympyröillä sekä vastalaukannosto käynnistä toisella pitkällä sivulla. Vastalaukkojen nostamiset onnistuivat kaikki kerralla. Ensimmäisessä nostossa ähersin tosin itse liikaa, jolloin Jetti lähti poikittamaan. Nollasin tilanteen, suoristin hevosen ja niin vain pyydetty laukka nousi helposti. Jetti on sangen näppärä kuuntelemaan laukannostoavut ja harvoin kouluväännössä törmään siihen, että se joutuisi arpomaan, kumpaa laukkaa pyydän. Myötälaukan onnistumiset tulivat oikeassa laukassa, jossain sain istuttua vähän paremmin mukana. Pohkeet pysyivät tuntumalla paikoin ihan hyvin ja sain käännettyä lantion alle, jolloin en seilannut niin pahasti satulassa. Vasemmassa laukassa oma pakkani hajosi jostain syystä enkä saanut sitä niin hyvin korjattua, jolloin istuntani oli huteraa ja hieman soutavaa. Opettaja toivoi laukassa Jettiä pyöreämmäksi, mitä en tainnut kovin hyvin onnistua toteuttaa. Oman istunnan epävakaus vie toistaiseksi keskittymiskyvyn siltä, että ehtisin vaikuttaa hevoseen kunnolla.
Tunnin viimeinen tehtävä oli mieleinen: saimme huvin vuoksi tulla kolme kertaa kummastakin laukasta pienen ristikon. Tavoitteena oli saada myötälaukka säilymään. Niin oikeassa kuin vasemmassa laukassa tuli kertaalleen hypyssä ristilaukka. Oikeassa laukassa tajusin ristilaukan syyn: askel ei olisi sopinut kunnolla, joten pyysin Jettiä lähtemään kauempaa. Se totteli, mutta kaukaa lähteneen hypyn takia laukka pääsi sekoittumaan. Vasemmassa kierroksessa en ehtinyt huomata syytä sille, miksi tulimme kertaalleen ristilaukassa alas hypystä. Sain kuitenkin korjattua molemmat ristilaukat myötäiseksi lennosta kohtuullisen nopeasti, joten ne eivät harmittaneet niin paljoa.
Loppuraveissa Jetti oli tosissaan hereillä ja tikitti melkoista ravia menemään. Nauratti oikein, millä tarmolla ruuna pisteli kaviota toisen eteen. Kun olin hihittänyt tarpeeksi, hain Jetin vähän maltillisempaan raviin ja annoin sen venyttää ohjan perässä. Aika kiva tunti, kun ei ollut mitään suuren luokan ongelmia, vaan tehtävät menivät aika kivasti. Vielä kun oppisin ja malttaisin viilata niitä yksityiskohtia, mutta taidan olla valitettavan suuripiirteinen ratsastaja. Mutta ehkä on parempi aloittaa suurista linjoista ja siirtyä sitten joskus niihin yksityiskohtiin, kun taidot riittävät moiseen.
