Tällä viikolla vähän innostuin näiden ratsastusten suhteen. Perjantaina nimittäin lähdin kahden työkaverini kanssa melkein 2,5 vuoden tauon jälkeen Tuomikosken tilalle meille pidetylle koulutunnille. Ratsukseni sain 2003 syntyneen tamman nimeltä Dark Taffy. En huomannut kysellä opettajalta tamman tasosta tai muusta, joten se jäi hämäräksi. Säkäkorkeudeltaan Nasuksi kutsuttu ratsuni taisi olla jotain 160 sentin tuntumassa. Tunnin alussa opettaja kertoi Nasun osaavan mennä sieltä, mistä aita on matalin, joten se oli ihanteellinen ratsu minulle. Joutuisinpa taas yrittämään asiaa nimeltä ratsastaminen.
Aluksi menimme hyvän tovin käynnissä ja ravissa vapaasti ympyröitä ja voltteja pyöritellen. Nasu liikkui ihan mukavasti eikä tuntunut kamalan vinolta kumpaankaan suuntaan. Istuntavirheeni ja ulkopuolen apujen puute tosin vaikeuttivat ympyröiden ratsastamista nätisti. Välillä ympyröillä pyrin kääntämään kunnolla etuosaa sisemmäs, mikä auttoi aina hieman kuvion ratsastamisessa. Ulkopuolen tuntumaan pyrin kiinnittämään huomiota muutenkin, ja välillä se jopa onnistui. Istuntani tykkäsi hajota ihan keventämisessäkin, mikä vaikeutti tuntuman saamista ratsuun. Niinpä menimme enemmän hirvimoodissa kuin kovin rennosti tai pyöreästi. Opettajalta tuli korjauksena ohje kantaa kädet vähän ylempänä sekä pitää katse menosuuntaan, ei hevosen niskaan liimattuna. Tästä asiasta opettaja oli ihanan tarkka ja sinnikäs. Tunnin aikana kuulin hyvin moneen kertaan saman komennuksen, kun olin taas jumittunut tuijottamaan aina yhtä lumoavaa hevosen niskaa. Ehkä otan vinkistä vaarin ja sidon lettini jotenkin niin, että se nykäisee napakasti, mikäli pääni yrittää vajota tuijottelemaan alas.
Verryttelyn jälkeen teimme siirtymiä ravista pysähdyksiin ja siitä takaisin raviin. Tavoitteena oli saada tasajalkapysähdyksiä siten, että hevosen paino olisi takaosalla. Minulle iski tietysti hurja kiire tehdä pysähtyminen, jolloin vain roikuin ohjissa enkä ratsastanut ravia ensin lyhyeksi ja pyytänyt pysähdystä vasta sitten. Niinpä esitimme valuvia pysähdyksiä ja etupainoisia nyykähdyksiä. Nasu pyrki myös hieman ennakoimaan palaamista raviin, jolloin opettaja muistutti esittämään pysähdyksen kunnolla ja rauhassa. Muutamissa pysähdyksissä sain tehtyä valmistelut paremmin, jolloin Nasu pysähtyi hieman kevyemmin eikä pyrkinyt heti liikkeelle. Siirtymiset raviin olisivat voineet olla vielä tietysti parempia, mutta kyllä ne silti olivat toimivampia kuin siirtymät alaspäin. Itseäni harmitti se, että huomasin kyllä, mitä tein väärin, mutta en sitten lopulta osannut korjata sitä.
Laukkaa työstimme kaikki kolme ratsukkoa keskiympyrällä pysyen. Ensin teimme siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin ja lopulta myös samat siirtymiset käynnin kanssa. Siirtymät ylöspäin onnistuivat aika kivasti. Nasu reagoi niihin helposti ja nosti pääsääntöisesti laukan ongelmitta. Siirtymät alaspäin olivatkin vaikeampia niin kuin jo aiemmin tunnilla huomasin. En saanut ratsastettua laukkaa lyhyeksi, jolloin yritin siirtää hevosen melkein tuosta noin vain ilman valmisteluja käyntiin. Eihän se tietysti kovin hyvin onnistunut. Muutaman kerran huijasin hieman ja lähdin kääntämään ympyrältä pienemmälle voltille. Nasu lyhensi siinä laukkaa automaattisesti, jolloin pari kertaa onnistuin tekemään aika asiallisen siirtymän käyntiin. Opettaja myös komensi useampaan otteeseen hakemaan oikeasti rullaavaa laukkaa. Monin kohdin en itse edes tajunnut, ettei laukka ollut toivottua. Olen näemmä tottunut köröttelemään, mutta kivaa, ettei sellainen kelvannut opettajalle.
Loppuraveissa sain vähän houkuteltua Nasua rennommaksi ja pyöreämmäksi aina hetkeksi. Pohkeilla sai edelleen ratsastaa melkoisesti ja ulkopuolen tuki oli enemmän kuin toivottua. Tunnin palautteena opettaja neuvoi opettelemaan pois niskan tuijottamisesta, mutta kehui samalla hyvää vaikuttamistani Nasuun. En sitten tiedä, millainen tamma pahimmillaan töistä lintsatessaan on, mutta minun mielestäni se oli aivan kelpo tuntiratsu. Oli mukava olla taas vieraamman silmäparin opetuksessa. En ole aikoihin saanut riittävästi noottia katseestani, vaikka olen aivan varmasti tuijotellut niskaa antaumuksella. Kyllähän minun itsekin pitäisi tajuta olla tuijottelematta sitä, mutta minua saisi piiskatakin tästä pahasta tavasta pois. Tykkään tämän tallin opettajasta, sillä hän kertoo paljon teoriaa opettaessaan eikä vain luennoi, vaan myös kyselee ja pistää miettimään asioita. Osa asiasta on vanhaa tuttua, osa taas vähän uudempaa tai mielestä hiipunutta. Kertauskaan ei ole pahasta, niin pysyvätpähän asiat mielessä.
