Maanantaina pakkasmittari näytti -16 astetta, mutta osasin toppautua oikein ja tarkenin mainiosti puomi- ja kavalettitunnin Jetin kanssa Tallinmäellä. Tunnilla oli lisäkseni vain toinen ratsukko, joten tilaa ja opettajan huomiota oli yllin kyllin.
Alkuverryttelyssä saimme ravailla oman mielemme mukaan ylitellen samalla kahta maata vasten ollutta kavalettia, jotka olivat pitkiltä sivuilta aavistuksen keskempänä. Jetti torkkui suurimman osan verryttelystä, kunnes aloin herätellä sitä hieman. Kavalettien ylityksessä se kehtasi aluksi kolisutella kavioitaan niihin, kunnes huomasi järkevämmäksi nostella kinttunsa niistä yli. Laukassa verryttelimme samoin ylittelemällä puomeja suoraan ennen niitä ja niiden jälkeen mennen. Pohkeeni olivat huonosti töissä, jolloin Jetti pudotteli milloin missäkin kohtaa raville. Ärsytti olla niin hidas reagoimaan, että sain ratsastettua aina vasta pudotuksen jälkeen, en estettyä moista tapahtumasta. Suoraan sentään pääsimme aika mainiosti, ja loppuverryttelyä kohti laukka alkoi onneksi parantua ja sain itsekin oltua hereillä.
Seuraavaksi tahkosimme edelleen maata vasten olleita kavaletteja ravissa ylittämällä ne hieman vinosti. Kuviona oli ratsastaa pitkä sivu tavallisesti ja tehdä lähellä kulmaa täyskaarto ja suunnata siitä juuri ohitetun kavaletin yli vinosti. Uusi suunta piti muistaa valmistella ajoissa, jotta matka saattoi jatkua sulavasti. Helpommalta tuntui tehdä täyskaarto vasemmasta kierroksesta ja valmistella kavaletilla jatkaminen oikeaan kierrokseen. Toisinpäin tehtynä en saanut kovin hyvin vasenta pohjetta läpi, jolloin liirailimme aina vähän miten sattuu. Yritin kyllä kovasti valmistella uutta suuntaa ajoissa, mutta tulokset eivät ihan olleet sitä, mitä olisi pitänyt. Vasen pohje olisi saanut toimia sata kertaa paremmin, mutta jostain syystä ignoorasin sen kehnon läpimenon ja jatkoin matkaa. Huoh.
Sitten tulimme saman tehtävän laukassa. Kavaletit käännettiin irti maasta eli saimme mukaan pienen hypynkin. Tulimme kuvion kahdesti yksitellen pyöritellen kerralla useampia kierroksia. Tällä kertaa oikean laukan vaihtaminen kavaletilla vasemmaksi tuotti vaikeuksia. Ravitehtävän vaikeudet jatkuivat tietysti laukassa. En saanut Jettiä valmisteltua, jolloin tie kavaletille tässä suunnassa tuli aika huonosti. Askelkaan ei aina ihan sopinut, kun laukka pääsi välillä vähän sammumaan. Vasemmasta oikeaan laukkaan saimme vaihdettua kohtuullisesti, joskin esitimme siinäkin muutamia hyppyjä ilman vaihtoja. Jos en väärin muista, olimme ehkä kertaalleen ristilaukassa. Kaikkina muina kertoina joko myötä- tai vastalaukassa, joten jotain parannusta sentään, kun ratsun jalat pysyivät järjestyksessä. Opettaja neuvoi tasapainottamaan menoa täyskaartojen aikana puolipidätteillä, sillä tahdoin vähän kiirehtiä itseäni ja Jettiä kohti kavalettia. Kun minulla oli hoppu, en valmistellut mitään, vaan kiirehdin kohti kavalettia. Näinä hetkinä laukka ei yllättäen vaihtunut hypyssä. Kun sain leikittyä kouluratsastajaa täyskaarron aikana, oli ote Jettiin parempi, meno hallitumpaa ja laukan vaihtuminenkin paljon todennäköisempää.
Loppuraveissa tulimme keskihalkaisijaa myöten mahdollisimman suoraan ja valmistelimme aina uuden suunnan ajoissa. Kulmiin sai puolestaan tarvittaessa ratsastaa voltit. Muutamia kertoja Jetti pääsi keskihalkaisijalla valumaan hieman vasemmalle eli vasen pohkeeni ei vieläkään ollut herännyt hommiin. Pienellä viilauksella aloin kuitenkin saada hommaa haltuun, ja opettaja kommentoi Jetin tulevan mukavan suorana. Valmistelut oikealle lähtemiseen sujuivat edelleen helpommin. Volteilla opettaja muistutti ajattelemaan kääntöpisteajattelua, jotten kääntäisi koko aikaa, vaan pyrkisin ratsastamaan voltin aikana myös muutaman askeleen suoraan. Kommenttia tuli myös siitä, että minun piti malttaa ratsastaa voltti rauhassa eikä kiirehtiä siltä pois.
Minulla on näemmä kamala kiire päästä aina pois niistä tehtävistä, jotka tuntuvat hankalilta. Kavalettitehtävälläkin ajattelin aina vain tulevaa hyppyä enkä meinannut millään malttaa ratsastaa sitä ennen mitään. Pieni oman mielen toppuuttelu on siis paikallaan ja onnistuinkin tekemään sitä aina välillä volteilla. Jetti rentoutui loppua kohti vähän paremmin, joten jotain taisin tehdä oikeinkin. Tunnin viimeisen vartin ohjelman sain valita ja niin käppäilimme kuun valaistessa takaisin tallille peltolenkin kautta. Mukavan rento päätös tunnille, joka menee kategoriaan ihan ok, vaikka hampaankoloon jäi taas vaikka mitä parannettavaa.
