Perjantaina ratsastin Jetin itsenäisesti ja toteutin haaveeni puomitunnista. Laitoin kentälle kolme puomia, joiden välit olivat noin 10 ja 13 metrin luokkaa. Tavoitteena oli joka tapauksessa saada välit kahden askeleen ja kolmen tai neljän askeleen mittaisiksi. Lisäksi kentällä oli vielä yksittäinen puomi, jota tulin tunnin aikana ympyrällä.
Verryttelyssä tein käynti-seis-käynti- ja käynti-ravi-käyntisiirtymiä sekä muutamat ravi-seis-ravisiirtymät. Lisäksi ravailin puomien yli tehden siirtymät käyntiin aina väleissä. Laukassa puolestaan verryttelin uraa myöten ja suuntaa muutin lennosta tehdyn laukanvaihdon kautta. Siirtymisissä ylöspäin Jetti ei loistanut aluksi, joten sitä sai herätellä. Alaspäin se siirtyi odotetun helposti. Pyrin säilyttämään aktiivisuuden aina alaspäin tehdyn siirtymän jälkeen, jotta Jetti ei pääsisi himmailemaan. Toistojen myötä siirtymät paranivat, ja onnistuneimmat hetket tulivat ravi-seis-ravisiirtymisissä. Jetti pysähtyi aika kivasti ja mikä parasta, palasi myös kohtuullisen nopeasti raviin. Kaipaisin vielä kunnon pontevuutta siirtymiin, mutta toistaiseksi en saa sitä aikaiseksi. Pohkeille herkistäminen olisi varmasti se juttu samoin kuin oman istunnan tasapainottaminen niin, ettei se puske tai jää matkasta. Paljon treenattavaa siis. Ravipuomit menivät ihan mukavasti, ja Jetti malttoi siirtyä helposti käyntiin ja palata takaisin raviin. Laukka oli aluksi aika hidasta, mutta vaihtojen avulla Jetti heräsi hiljalleen. Oma istuntani oli taas vähän seilaava, mutta tällä kertaa sain vähän otetta siihen myös vasemmassa kierroksessa.
Sitten siirryimme laukkapuomien pariin. Aluksi testasin, minkä verran askelia tulisi tavallisella laukalla. No, niitähän ei oikein tullut, kun en herättänyt Jettiä, ja se torkahteli tehtävällä ja pudotti vielä raville. Uusi yritys ja herätys alkuun, niin johan pysyimme laukassa. Tavallisella, vähän rauhallisemmalla laukalla lyhyt väli meni ihan hyvin kahdella ja toinen väli neljällä askeleella. Tulin tehtävää molemmista kierroksista, ja samat askelmäärät onnistuivat suunnasta riippumatta. Kokeilin vielä ratsastaa pidemmän välin kolmella askeleella, mikä onnistui herättelyn jälkeen ihan hyvin. Jettikin jopa innostui ja reipastui selvästi puomia kohti, kun oli huomannut minun haluavan enemmän laukkaa. Olisikohan tässä oltu lähellä sitä ratatempoa?
Muutoin pyrin keskittymään tällä tehtävällä siihen, että käteni olivat mahdollisimman rennot. Jettihän on herkkä suustaan ja minä valitettavan tunnettu hitaasta, joskus jopa kovasta kädestä, joten tähän asiaan saakin panostaa. Mielestäni onnistuin kohtuullisesti puomeilla olemaan hiljaa kädellä. Istunnallani olikin sitten paljon enemmän asiaa. Välillä lähdin puskemaan ja könöttämään etukenoon, mikä sekoitti Jetin rytmin, ja tulimme puomeille miten sattuu. Onneksi tajusin virheiden syyn ja sain välillä maltettua. Vasta tunnin jälkeen huomasin, että olisi ollut hyödyllistä treenata myös mahdollisimman lyhyttä laukkaa ja askelten lisäämistä väleihin. Nyt vain posotin tulemaan lyhennystä ajattelemattakaan. Tämä treeni olisi ollut siinä mielessä hyödyllinen, että lyhentäminen on yleensä minulle ollut vaikeampaa, ja Jetin kanssa en saa helposti säilytettyä sekä eteenpäinpyrkimystä että lyhyttä askelta. Jarrutan useimmiten liikaa, jolloin Jetti tulkitsee pyyntöni siirtymiseksi ja pudottaa raville. Oma pakettini ei tosiaan pysy kasassa noina hetkinä.
Toisena laukkatehtävänä tulin pitkän sivun suuntaisesti ollutta yksittäistä puomia ensin tavallisesti ympyrällä molemmista suunnista, kunnes aloin yrittää laukanvaihtoja sillä. Päätin jo etukäteen, ettei maailma lopu siihen, jos vaihto ei onnistu puomilla, vaan sen voi rauhassa tehdä sen jälkeen. Jos onnistuisin olemaan rauhassa ja tiedottamaan Jetille uudesta suunnasta, se varmasti oppisi tehtävän. Tämän oivalluksen avulla sain mentyä muutamia kertoja tehtävää niin, etten harmistunut, vaikka vaihtoa ei tosiaan puomilla tullut. Pyysin vaihdon aina puomin jälkeen, ja Jetti teki sen hyvin. Sitten aloin kunnolla keskittyä reittiin ja tiedottamiseen ja tadaa: Jetti vaihtoi ensimmäisenä vasemman laukan oikeaan puomilla. Innostuin tästä ja tsemppasin, jolloin saimme tehtävän aikana useita onnistuneita vaihtoja puomilla niin oikeasta laukasta vasempaan kuin vasemmasta oikeaan. Olin tosi tyytyväinen ja kiittelinkin Jettiä kovasti. Meillähän on siis siinä mielessä hassu ongelma, että laukat vaihtuvat yleensä sileällä, mutta kun eteen pistetään puomi, kavaletti tai este, niin menen ihan puihin ja pistän Jetin esittämään niitä kuuluisia ristilaukkoja ja vääriä laukkoja. Näitä molempia mahtui tunnin aikana muutama mukaan, mutta valtaosa vaihdoista meni puomilla nappiin. Siksi muutamat epäonnistumiset eivät jääneet kaivelemaan, sillä sain korjattua omia virheitäni aika hyvin, minkä Jetti palkitsi tekemällä vaihdon pyydetysti. Juuri tällaisten pienten hyvien hetkien ansiosta tästä lajista tykkään.
Loppuraveissa pyörittelin ympyröitä. Jetti ravasi aluksi vähän kipittäen, mutta malttoi muutaman toppuuttelun jälkeen. Pyysin Jettiä venyttämään eteen ja alas ohjan perässä, mikä onnistui tällä kertaa aika mainiosti. Jetti tuntui olevan hyvin kuulolla ja palasi aika nopeasti takaisin rennommaksi, jos oli pälyillyt välissä jotain. Myös suunnanvaihdot venytyksen aikana onnistuivat ihan ok. Jetti tuntui mukavan letkeältä, jolloin loppuraveistakin jäi hyvä mieli. Puomitunti oli kyllä oikein passeli valinta. Tykkään tahkota puomeja ja ilmeisesti onnistun olemaan itse silloin paljon paremmin menossa, kun Jetinkin saa heräämään tavallista koulutuntia paremmin. Vielä kun saisin saman hyvän tekemisen meiningin esteille. Jostain syystä nyt loppusyksyn ja talven aikana olen alkanut jännittää Jetillä hyppäämistä ja olen heittäytynyt aika araksi ratsastajaksi. Se ei auta Jetin kanssa, sillä se tarvitsee päättäväisen kuskin. Tiedän kyllä, että ajatus Jetin kanssa pitäisi olla eteen ja yli jokaisella esteellä, mutta minun ajatukseni tuppaavat olemaan enemmänkin muotoa apua, este, hui. Esteratsastus vaatii kyllä tietynlaista henkistä kanttia, mikä on minulta nyt hukassa. Toivottavasti löydän sen Jetin kanssa, sillä muuten saan läntätä mielikuvitussilinterini pysyvästi päähän ja tyytyä nauttimaan estekisojen meiningistä katsomosta. Ja sehän ei kuulu suunnitelmiini lainkaan.
