Satuin huomaamaan Rocking Horsen tammikuun tarjouksen, jolla pääsi tunnille 20 eurolla. Siihen oli tartuttava, ja niin pääsin pitkästä aikaa testaamaan uuden tallin. Tallilla oli vain kenttä, mutta onneksi olen karaistunut talviratsastukseen eikä -21 asteen pakkanen vaivannut minua. Talli järjestää maksimissaan kolmen ratsukon tunteja, mutta olin ainoa, joka oli uhmannut keliä ja tullut paikalle. Yksityistunti tuohon hintaan ei ollut ollenkaan paha. Ratsukseni sain 2000 syntyneen tamman, Pasodenan, joka on noin 156-senttinen. Tallin sivuilla tamman kerrotaan olevan tasoltaan koulupuolella heB-heA ja rataesteillä 90-100 senttiä. Sillä on näiden lajien aluekisaamisen lisäksi menty kenttäratsastuksessa tutustumisluokkaa. Tammaa luonnehditaan sympaattiseksi tapaukseksi, joka tekee, mitä pyydetään. Lisäksi sen kerrotaan toimivan sitä paremmin ja miellyttävämmin, mitä huolellisemmin sitä ratsastetaan.
Tunnin aluksi opettaja kyseli taustojani ja tavoitteitani. Muun löpinän ohella kerroin, että työn alla ratsastuksessani on istunnan parantaminen sekä herkempi reagointi tarvittaviin asioihin, sillä tahdon nyt olla hidas kädellä ja pohkeilla. Tämän perusteella aloimme ensin mennä kentän toisessa päädyssä ihan vain käyntiä. Ohjeena oli vetää napaa vähän sisään, jotta alaselän notko katoaa sekä rentouttaa jalat pitkin hevosen kylkiä. Näiden lisäksi piti vielä muistaa hengittää ja mukautua liikkeeseen rennosti. Opettaja huomasi varsin mainiosti perusongelmani, joita korjasi mukavan asiallisesti. Etenkin jalkojen rentouden häviäminen ei jäänyt huomaamatta. Ravissa verryttelimme tovin samoihin asioihin huomiota kiinnittäen. Opettaja oli ohjeissaan mukavan rauhallinen ja pyrki havainnollistamaan asioita. Pasodenan huomio tahtoi karata välillä muualle, jolloin opettaja neuvoi hakemaan sen takaisin kuulolle. Sen lisäksi tamma tarjosi helpolla myös vähän hitaampaa menoa, mutta osasin puuttua siihen aika hyvin, mistä tuli opettajalta kehuja.
Seuraavaksi työstimme hyvän tovin voltteja ja väistöjä. Tehtävä aloitettiin käynnissä tekemällä yhteen kulmaan sen verran voltteja, että ratsu oli kuulolla ja meno asiallista. Saimme pyöriä aina hyvän tovin kulmassa, sillä Pasodena keksi tuijotella pimeyteen. Ulkoapujen onneton käyttö samoin kuin sisäpohkeeni torkkuminen paljastuivat volteilla armotta. Opettaja neuvoi tuomaan välillä etuosaa vähän sisemmäs ja takaosaa ulommas jo voltin aikana. Tällä tavalla Pasodenaan sai taas vähän otetta eikä se jäänyt koko ajan katselemaan omiaan. Kun voltti alkoi onnistua, jatkoimme siitä keskihalkaisijalle, josta ratsua väistätettiin parisen metriä kohti uraa. Sen jälkeen tuli suoristus, siirtymä raviin ja paluu takaisin tehtävän alkuun. Väistöt alkoivat sujua ihan hyvin, mitä nyt vähän hitaasti. Pasodena reagoi mukavasti sivulle vieviin apuihin ja välillä sain ratsastettua väistöjä tosi kevyillä avuilla. Samalla sain tosin muistaa olla myös tukena ei-väistättävällä puolella, ettei tamma mennyt mutkalle. Vasempaan kierrokseen tehtynä tehtävä meni aika pitkälti samoin. Välillä oli kyttäystä, välillä taas asiallisempia hetkiä. Väistöt toimivat tähänkin suuntaan ihan ok, mutta väistöt vasemmalle olivat ehkä sujuvampia. Siirtymät raviin olivat paikoin uneliaita, kun en muka tajunnut herättää ratsuani.
Tulimme samaa kuviota myös kokonaan ravissa. Pasodena otti yhden parin laukka-askeleen mittaisen pyrähdyksen säikähdettyään jostain kuulunutta ääntä. Tamma kuitenkin hiljensi itse eikä pömelöinyt yhtään enempää. Ihmeen nopeasti sain myös jatkettua tehtävää, jolloin ratsukin taas keskittyi. Saimme jopa rentoja hetkiä volteilla, kun vain ratsastin enkä jäänyt itse kyttäilemään tai odottamaan pahinta. Raviväistöt olivat itselleni vähän vaikeampia. Olisin varmasti saanut vähän enemmän tasapainottaa menoa aina ennen kuin pyysin väistöä. Mutta minulla taisi olla tuttuun tapaan kiire tehdä kaikki kerralla, jolloin väistöt eivät aina onnistuneet niin hurjan hyvin. Pasodena teki kyllä asiat, kunhan ne kerrottiin sille selvästi.
Tunnin laukkaosuus tehtiin pääty-ympyrällä. Molempiin suuntiin laukkavalmistelut tehtiin jakamalla ympyrä neljään kohtaan. Jokaisen kohdan aikana piti ratsastaa puolipidäte läpi ja sen jälkeen vähän eteen. Kun nämä alkoivat onnistua, sai nostaa laukan. Aluksi en saanut selviä pidätteitä, mutta sitten uskalsin pyytää vähän tomerammin. Sen jälkeen nekin onnistuivat. Laukannostossa esitin pari ravirikkoa, kunnes ratsastin noston huolellisesti, ja Pasodena nosti laukan helposti. Laukka molempiin suuntiin oli aika kivaa. Pasodenaa sai muistuttaa välillä laukkaamaan, sillä se olisi helposti tarjonnut hitaampaa menoa. Opettaja muistutti olemaan jaloilla rento ja avaamaan polvia irti satulasta. Oikeassa kierroksessa jalustimet alkoivat tipahdella jaloistani, joten lopulta tuskastuin ja jätin ne kokonaan matkasta. Hyvinhän ja melkein jopa paremmin satulassa istui sen jälkeen. Ulkopuolta olisin jälleen kerran saanut kontrolloida paremmin, mutta muuten laukka oli aika kivaa.
Lopuksi otimme vielä volttikahdeksikkoa, jolla sai tarpeen mukaan työstää yhtä volttia pidempäänkin. Ulkoavut olivat taas hukassa, mutta hiljalleen ne alkoivat löytyä. Pasodena tuntui pysyvän nyt kuulolla paremmin, joten taisin ratsastaa vähän keskittyneemmin itsekin. Ravissa tuli muutamia tosi kivoja hetkiä, kun tamma pyöristyi ja teki töitä rennosti. Siihen oli hyvä päättää tunti. Opettajalta tuli positiivista palautetta siitä, että ehdin korjata monesti asioita ennen kuin hän ehti sanoa ja ratsastin nätisti. Käteni eivät kuulemma olleet kovat, vaan päinvastoin välillä jopa liian lötköt. Parannettavana olisi uskaltaa ratsastaa rohkeammin ja kokeilla itsekin, mikä voisi auttaa hevosta toimimaan paremmin. Lisäksi saisin opettajan mielestä tohtia vaatia hevoselta kunnolla asioita. Opettajan palaute osui kyllä nappiin. Uusien hevosten (ja myös tiettyjen vanhojen tuttujen) kanssa ratsastan aina vähän siihen tyyliin kuin ratsuni olisivat lasista tehtyjä. En uskalla pyytää kunnolla, vaan tyydyn siihen, mitä hevonen helposti tarjoaa. Ylipäänsä saisin kyllä oppia vaatimaan asiat niin, että ne menevät läpi ja ennen kaikkea uskaltamaan kokeilla eri tapoja saada asia läpi. Tunti olikin mukava kertaus perusratsastusta ja hyvä tarkistuslista itselle siitä, mitä kaikkea on vielä työstettävänä.
