80-90 sentin rata testissä

Sunnuntaina suuntasimme Kaisan kanssa Helin ylimääräiselle kolmen hengen estetunnille. Ratsunani oli tietysti Puppe, kukas muukaan. Estetunnin ideana oli rataharjoitus, jonka sai tulla toivomallaan ja opettajan hyväksymällä korkeudella. Minä esitin toiveeni 80 sentistä, mikä meni opettajalta muitta mutkitta läpi. Alkuverryttely mentiin omaan tahtiin, kuten ennenkin. Puppe liikkui mukavasti pienen herättelyn jälkeen ravista alkaen. Laukassa pyrin pitämään Pupen kevyenä edestä tekemällä pieniä pidätteitä ohjasta ja ratsastamalla pohkeella, mikäli Puppe pyrki nojaamaan eteenpäin ja kiihdyttämään vauhtia ryhdistäytymisen sijaan. Välillä Pupen laukka tuntuikin siltä, että etuosa keveni ja takajalat tulivat alle, mutta pääosin menimme tuttua, vähän edestä raskasta laukkaa. Oma istuntani toimi kuitenkin paremmin, joten sain oltua menossa mukana helpommin. Pidätteetkin tuntuivat menevän läpi, joten Puppe vaikutti olevan sopivasti hommissa mukana.

Verryttelyhyppyinä tulimme yksittäisenä ratapiirroksen esteitä 9 ja 2 sekä putkeen esteet 3-6. Yksittäiset hypyt menivät ihan ok, joskin pari kertaa tulimme vähän lähelle esteitä. Puppe kuitenkin hyppäsi niistäkin paikoista ja mikä parasta: en lähtenyt itse sukeltamaan. Laukka rullasi ihan ok eikä minulla ollut mitään suurempia ongelmia. Neljän hypyn putkikin esteillä 3-6 meni mukavasti. Meno oli sen verran sujuvaa, että odotin tulevaa rataa hyvillä mielin. Ryhmän kolmas ratsastaja ja Kaisa hyppäsivät ennen minua, joten sain vielä pohjalle kerrata radan heidän suoritustensa aikana. Kun minun vuoroni tuli, oli opettaja pistänyt radan 80-90 sentin korkeuteen. Hieman mahanpohjaa kutkutti, mutta luotin Puppeen ja niinpä lähdimme radalle reippain mielin.
 

Kaisalle kiitos ratapiirroksesta!

Ykköselle lähestyimme vasemmassa laukassa. Puppe liikkui hyvin, ja ylitimme esteen ongelmitta samoin kuin kakkosena olleen okserin. Kolmoseste tuli eteen odotetusti nopeasti ja sitä edeltänyt kaarre söi vähän laukkaa, jolloin tulimme aika pohjaan, ja Puppe joutui ottamaan okserin etupuomin etusillaan mukaan. Neloselle pääsimme kuudella askeleella ja sille tuli taas kolautus, mutta tällä kertaa puomi pysyi ylhäällä. Puppe myös vaihtoi hypyssä laukan toivotusti oikeaksi. Opettaja oli vielä nostamassa puomia nelosokserille, joten päätin pyöräyttää voltin ennen kuin lähdin suoralle linjalle, jonka toinen este oli nelonen toiseen suuntaan hypättynä. Viitoselle tulimme mielestäni hyvin, mutta Puppe vaihtoi siinä jostain syystä laukan vasemmaksi. Tämä ei häirinnyt tahtia, vaan pääsimme kuutosokserille viidellä askeleella. Puppe myös korjasi tässä hypyssä laukan takaisin oikeaksi.

Seiskaeste teki saman tempun kuin kolmonen eli tuli nopeasti eteen. Sain kuitenkin ratsastettua tien niin, että kolme askelta ennen hyppyä pääsimme suoraan. Puppe kolautti taas etuset puomiin, mutta onneksi se pysyi ylhäällä. Laukkakin vaihtui esteellä vasemmaksi niin kuin piti. Kasi meni sujuvasti, ja Puppe jatkoi hienosti vaihtoja hypyissä eli tässäkin laukka vaihtui toivotusti oikeaan. Pääsin kääntämään kakkosesteen edestä kohti ysiä. Vähän tiukemmaksi valunut käännös sekoitti kuitenkin Pupen etenemisen, jolloin se vaihtoi ensin ristilaukalle ja lopulta kokonaan vasemmaksi eli vastalaukaksi. Tunsin ristilaukan selkään, mutta päätin antaa hevosen ratkoa omat kavionsa oikeaan järjestykseen. Puppe kun osaa kyllä vaihtaa itsensä halutessaan lennosta parempaan laukkaan. Ysille pääsimme ihan näppärästi, mutta avustin vähän äänellä, ettei laukka mökellyksien takia sammuisi. Puppe korjasi itsensä hienosti hypyssä oikeaan laukkaan.

Kympille tultaessa tajusin liian myöhään, ettei askel sovi ja kannustin Puppea eteen. Ratkaisu oli väärä ja ajauduimme hyvin lähelle estettä. Lähdin myös itse nojautumaan hyppyyn, jolloin Puppe teki kiltin stopin. Eihän se voinut lähteä yrittämään hyppyä, kun olin jo puolittain kaulalla painolastina. Siirryin takaisin satulaan ja otin uuden lähestymisen. Opettaja muistutti hakemaan Puppeen ryhtiä eikä vain säntäämään. Se jäi yritykseksi, ja nyt Puppe pääsi luikahtamaan maltillisesti vasemmalta ohi. Piip, piip, olisi pilli viheltänyt oikeissa kisoissa ja meidän suorituksemme olisi jäänyt siihen. Onneksi nyt olimme harjoittelemassa! Niinpä sisuunnuin ja otin kolmannen lähestymisen. Opettajan ohjeiden mukaan lyhensin laukkaa ensin ja paikan nähdessäni ratsastin napakammin jalalla. Höystin vielä menoa äänellä, ja niin Puppe hyppäsi kympin kuin ei mitään ja vaihtoi laukan siinä vasemmaksi. Yhdelletoista tuli taas vähän tiukka tie, mutta olin niin selvästi menossa, ettei Puppekaan kyseenalaistanut mitään. Kahdelletoista otin pidemmän tien nelos- ja viitosesteiden välistä, sillä en enää halunnut riskeerata viimeisen esteen ylitystä. Puppe pääsi vähän venymään pitkäksi estettä lähestyttäessä, jolloin viimeinen askel ennen hyppyä oli mini. Sen seurauksena tuli kolautus, mutta puomi pysyi ylhäällä ja rata oli ratsastettu.



Radan jälkeen minulla oli itsekseni outo ensireaktio: olin valtavan iloinen. Yleensä inhottava pessimistipuoleni repii saman tien esiin kaikki viat suorituksesta eikä iloitse mistään. Nyt sillä olisikin ollut, millä mällätä: neljä virhepistettä pudotuksesta ja kaiken kukkuraksi kaksi kieltoa, kolauttelut vielä kirsikaksi itsesäälikakun päälle. Vaan ei! Olin ihan mielissäni kiitellen ja ylistäen Puppea hurjasti. Vaikka rataan mahtuivat nuo virheet, painoi tällä kertaa vaakakupissani se, että radalla ei pelottanut saati jännittänyt ylimääräistä, hyppyihin mukautuminen oli helppoa ja sain jatkettua etenemistä, vaikka sinne sattuikin kommelluksia. Korkeus ei tuntunut missään, ja Puppe teki todella hienoa työtä, kun sain ratsastettua hyvin. Kaiken lisäksi rata aina tuohon kymppiesteeseen saakka oli sujuva. Olen kehittynyt Pupen kanssa mielestäni niin hurjasti, etten edes kuvitellut antavani minkään pilata hyvää mieltäni. Opettajakin oli menoomme tyytyväinen, joten asiat olivat kohdillaan. Samalla irtosi lupa startata Pupen kanssa mahdollisuuksien mukaan ensi vuoden kisoissa 80 sentin luokassa. Jihuu!

Videoista kiitos Alekseille!