Malttamisen opettelua

Keskiviikon estetunnille toivoin saavani melkein minkä tahansa muun ratsun kuin Epperin, jotta en ennen kisoja pääsisi säheltämään mitään ylimääräistä sen kanssa. Opettaja oli arvellut myös Epperin kaipaavan kevyemmän päivän alle ennen kisakoitoksia, joten sain estetunnille ratsukseni Jussin. Arpajaisten tulos nauratti hieman sekä jännitti. Jussihan kyllä hyppää ihan järkevästi, mikäli sen saa tuotua esteelle asiallisesti. Minä taas toisinaan jätän liikaa asioita hevosen päätettäväksi nimenomaan lähestymisessä, jolloin arvuuttelin kovasti, miten meillä mahtaisi tunti sujua. Blogista tarkistin, että olen viimeksi ja ilmeisesti sen ainoan kerran hypännyt Jussilla marraskuussa 2009. Eli rapea 3,5 vuoden tauko siitäkin hommasta Jussin kanssa. Tunnilla oli kuusi ratsukkoa.

Alkuverrytttelyssä saimme mennä itsenäisesti käyntiä ja ravia. Jussi oli vähän tahmea, mutta ei onneksi kovin pahasti. Pohkeet sen sijaan eivät ihan menneet läpi, minkä huomasi eriskummallisen muotoisilla ympyröillä ja volteilla. Opettaja neuvoi ratsastamaan Jussin teräväksi ja ennen kaikkea edestä kevyeksi. Pienoisesta tahmeudesta huolimatta Jussi ei onneksi ollut edestä raskas eikä yrittänytkään kummemmin jäädä roikkumaan ohjiin, joten arvelin sen puolen olevan kohdillaan. Lisäneuvona opettajalta tuli ratsastaa esteillä mieluummin lyhyempää laukkaa, jotta Jussi ei pääsisi pitkäksi ja etupainoiseksi.

Ensimmäisenä tulimme lävistäjällä ollutta estettä oikeassa laukassa. Tarkoituksena oli saada vaihdettua hypyssä laukka vasemmaksi. Jussi liikkui ihan kohtuullisesti, mutta laukat jäivät vaihtumatta. Opettaja kommentoi, ettei johtamista tarvitsisi liioitella ihan niin paljon kuin tein. Saimme laukan vaihtumaan kerran, kun pyysin Jussia lähtemään hyppyyn hieman kauempaa. Muutoin sain korjailla laukat aina ravin kautta, mikä ei sinällään harmittanut, sillä Jussi vaihtoi aika nopeasti laukan toivotuksi noinkin tehtynä. Tämän jälkeen tulimme yhden askeleen sarjaa, joka sujui aika kivasti. Jussi eteni riittävästi eikä välissä tarvinnut olla ajamassa sitä eteen. Olisin tosin saanut korjata itse omaa istuntaani sen verran, etten olisi väkisin käynyt askeleen aikana istumassa alhaalla, vaan pysynyt kiltisti sarjan ajan kevyessä istunnassa. Onneksi sarja oli tehty ristikoista, joten istuskeluni eivät vaikeuttaneet Jussin menoa kovin pahasti.

Seuraavaksi tulimme sarjan, lävistäjällä olleen esteen sekä kahden pystyn suoran linjan. Sarja sujui edelleen hyvin, mutta lävistäjäesteellä laukka ei vaihtunut vieläkään. Ravin kautta siis vaihto. Jäin sitten nohittamaan Jussia, jolloin unohdin katsoa tietä. Niinpä tulimme suoran linjan ensimmäiselle esteelle vähän mutkitellen, jolloin hyppypaikka ei todellakaan osunut kohdilleen, ja Jussi-reppana kompastui esteeseen. Puomit putosivat, ja kävin itsekin halimassa ratsun kaulaa. Kokosimme molemmat itsemme Jussin kanssa ja jatkoimme suoran linjan toiselle esteelle. Harmi vain, että molempien pasmat olivat sen verran sekaisin, että siihenkin sattui vielä kurja hyppy. Saimme tulla suoran linjan heti uudelleen, mutta edelleen en nähnyt hyvää ponnistuspaikkaa, vaan päästin Jussin lähtemään väärästä kohdasta. Niinpä kuuden askeleen väli meni seitsemällä, mutta sentään nyt toinen hyppy meni sujuvammin.

Väliohjelmanumerona tulimme suoran linjan toisesta suunnasta eli katsomosta peiliä kohti. Tavoitteena oli saada väliin kuusi askelta, ja Jussi menikin välin toivotulla askelmäärällä. Muutoinkin linja meni ihan hyvin eikä ponnistuspaikat sattuneet nyt lähellekään niin hullunkurisesti kuin aiemmassa tehtävässä. Opettaja olikin neuvonut malttamaan odottaa hyppyä eikä suunnittelemaan sitä liikaa etukäteen. Ihannetilannehan on se, ettei hevoseen tarvitsisi olla vaikuttamassa ainakaan kolmea viimeistä askelta ennen hyppyä, jolloin sillä olisi työrauha. Myönnän joskus sortuvani väärässä hetkessä vielä vaikuttamaan, jolloin saatan enemminkin pahentaa kuin parantaa tilannetta.

Tämän jälkeen tulimme pienen radan esteillä 1-4b, ja matkaan lähdettiin oikeassa laukassa. Suoran linjan esteet 1 ja 2 ylittyivät sujuvasti, ja niiden väli meni toivotusti kuudella askeleella. Kolmoselle tuli sekä hyvä tie että ponnistuspaikka, jolloin Jussi vaihtoi hypyssä laukan oikeasta vasemmaksi. Sarjalle tulimme myös hyvin, ja tällä kertaa maltoin olla jäämättä satulaan kiinni, vaan pysyin vähän kevyemmässä istunnassa. Rata loppui siihen, ja meno oli aika mukavaa. Seuraavaksi tulimme saman alun ja lisäsimme vielä loppuun suoran linjan toisinpäin. Rata eteni nyt kolmoselle asti hyvin, mutta siinä laukka ei vaihtunutkaan. Ravin kautta sain korjattua laukan, ja Jussi selvitti sarjankin edelleen hyvin. Sitten viitoselle tulikin hassu ponnistuspaikka, mutta siitä huolimatta Jussi selvitti välin edelleen kuudella askeleella. Opettaja antoi meidän tulla suoran linjan uudelleen, mutta jälleen olin omissa ajatuksissani, ja ponnistuspaikka oli kehno. Lopuksi saimme ottaa vielä linjan ensimmäisen pystyn erikseen, jolloin sain viimein ponnistuspaikankin kohdilleen, ja Jussi ylitti pienen pystyn ongelmitta.



Tunti olikin siinä. Jussin kanssa kivaa oli se, että sain vähän itsekin miettiä ennen estettä enkä voinut ihan täysin jättää ponnistuspaikan katsomista hevosen hommaksi. Jussi kuitenkin eteni ihan hyvin ja meni esteet mukisematta yli, mitä nyt muutaman kerran vähän hassusti. Se ei kuitenkaan säntäillyt tai jumitellut, mikä oli myös sangen hyvä juttu. Jussi opetti hyvin malttamaan ennen estettä, sillä häseltämiseni aiheutti sen, että Jussi pyrki lähtemään ihan ihmeellisestä paikasta hyppyyn. Kun taas maltoin olla rauhassa, näki Jussikin hyvän hyppypaikan eikä menossa ollut valitettavaa. Voisinpa hypätä siis toistekin Jussilla tällaisia ihanan pieniä esteitä, joilla ei tarvitse korkeuskammoa potea.

Videoista kiitos Alekseille!