Tallinmäen viikon toinen tunti hurahti kolmen ratsukon kouluväännössä Jetin kanssa. Keli ei ollut ihan puolellamme, sillä tunnin alusta saimme niskaamme pari rankempaa raekuuroa ja sitten lopputunnin tihuuttikin vettä. Raekuurojen aikana pysäytimme hevoset ja annoimme niiden seistä takamus tuulta ja raekuuroa kohti. Etenkään Jetti ei voinut millään kuvitella liikkuvansa rakeiden napsahdellessa päin pläsiä. Onneksi kuurot olivat lyhyitä, jolloin pääsimme pienen tauon jälkeen jatkamaan tuntia. Treeniaiheina olivat vasta-asetukset sekä vastalaukka.
Vasta-asetuksia teimme kaikissa askellajeissa niin pitkän kuin lyhyen sivun keskellä. Etenkin vasemmassa kierroksessa vasta-asetuksista oli Jetin kanssa apua. Se nimittäin päätti kulkea etuosa ulompana etenkin laukassa, jolloin vasta-asetuksella sain ulkolapaa haltuun paremmin. Käynnissä ja ravissa vasta-asetukset menivät aika kivasti ilman suurempia ongelmia. Vasemmassa laukassa homma olikin miltei mahdotonta. Kun pyysin oikealla pohkeella etuosaa keskemmäs, ei vasen pohkeeni tajunnut estää hevosen pullahtaista sieltä ulos. Niinpä esitimme Jetin kanssa laukassa melkoisia pullahteluja puolelta toiselle, kun en saanut omia pohkeitani toimimaan yhdessä. Oikeassa kierroksessa vasta-asetuksesta ei ollut haittaa eikä sen kummemmin hyötyä, kun Jetti kulki valmiiksi suorassa. Opettaja muistutti jälleen olemaan käsillä rennompi ja antamaan Jetille tilaa pyynnön jälkeen. Jään edelleen helposti näpertelemään ohjalla ylimääräistä, mistä etenkään suustaan herkempi Jetti ei juuri ilahdu. Arvelen vain turvautuvani ohjaan, kun en osaa ratsastaa riittävästi pohkeillani. Ihanaa, että tiedostan tämän asian teoriassa, mutta en käytännössä näytä osaavan korjata sitä.
Vasta-asetustehtävän jälkeen pääsimme harjoittelemaan vastalaukkaa. Kuviona oli nostaa pitkän sivun alkupuolelta kierrokseen nähden vastalaukka, mennä lyhyt sivu puoliympyrän kaltaisella kaarella, jatkaa hetki toista pitkää sivua edelleen samassa laukassa pysyen ja noin puolivälissä vaihtaa laukka lennosta. Tämän jälkeen jatkettiin myötälaukassa toisen pitkän sivun alkuun, lähdettiin lävistäjälle ja sitten uralle päädyttäessä jatkettiin kierrokseen nähden vastalaukassa samanlainen kuvio. Tulimme kuvion kertaalleen siten, että vastalaukkaosuuksia tuli yhteensä neljä. Kaksi ensimmäistä vastalaukkaa säilyivät puoliympyrän kaarellakin enkä alkanut itse huidella selässä juurikaan ylimääräistä. Enemmän keskityin siihen, että pidin oman tasapainoni ja säilytin pohkeet vanhan laukan tuntumalla. Kun olimme päässeet takaisin toiselle pitkälle sivulle, pyysin Jettiä vaihtamaan, minkä se teki helposti. Kolmannella vastalaukkayrityksellä Jetti pääsi pudottamaan raville. Ihan tarkkaa syytä en tähän tiedä, mutta jotain hämminkiä siihen liittyi. Nostin sitten vastalaukan uudelleen, mikä nousikin yhden myötälaukkayritelmän jälkeen. Tämän jälkeen tulin vielä kertaalleen vastalaukkakuvion, jonka Jetti meni jälleen yhtä tasaisesti kuin kahtena aiempana kertana. Opettaja kehui sitä, että istuin tällä kertaa hevosta häiritsemättä, kun Jetti meni vastalaukan niin ongelmitta. Parantamista olisi kuitenkin ollut siinä, että Jetti olisi pysynyt paremmin suorassa vastalaukkojen aikana. Nyt tahdoin päästää sen melkoiselle mutkalle, kun en uskaltanut tehdä selässä mitään ylimääräistä.
Toisena laukkatehtävänä tulimme Jetin kanssa vielä vasenta laukkaa uraa seuraten. Tarkoituksena oli saada Jetti viimein suoraksi sen sijaan, että se könötti etuosallaan ulompana. Törmäsin heti alussa taas samaan ongelmaan eli sisäpohkeeni ei ollut vartioimassa sitä, kun ulkopohkeella käänsin etuosaa keskemmäs. Niinpä paikoin Jetti mutkitteli, kun sen niin annoin tehdä. Opettaja neuvoi olemaan itse sinnikkäästi menossa suoraan eikä jäämään tekemään liikaa ohjalla. Muutamina hetkinä sain pohkeeni oikein, jolloin Jetti suoristui. Eron tunsi kyllä selkään todella hyvin, mutta toivotun suoruuden säilyttäminen oli hyvin kinkkistä. Parin hyvän askeleen jälkeen unohdin ilmeisesti ratsastaa, ja taas Jetti oli karannut omille teilleen. Jetti tuntui reagoivan tällä kertaa hyvin selvästi vasemmalle valuneeseen istuntaani, mutta enpä hölmönä tajunnut sitä juuri korjata.
Loppuraveissa opettaja kehotti hyödyntämään hyvin lämmenneitä hevosia ja ratsastamaan vähän isompaakin ravia. Jetti liikkuikin aika kivasti, ja taisimme esittää parit kohtuulliset ravilisäykset. Opettaja tosin muistutti taas pitämään niissä ohjat tuntumalla eikä nakkaamaan niitä pitkiksi. Ohjeen avulla saimmekin ne pari hyvää hetkeä. Muutoinkin Jetti liikkui aika kivasti itse eikä ollut niin unessa kuin yleensä etenkin tunnin alkupuolella. Siitä olikin hyvä siirtyä loppukäynteihin. Oli kiva harjoitella jälleen vastalaukkaa etenkin, kun se meni hieman paremmin kuin joskus aiemmin. Haastetta siinä tosin riittää, mutta eipähän tule tylsää saati liian helppoa.
