Toivoin kovasti Tallinmäen viikon ensimmäisellä tunnillani olevan esteitä, mutta luvassa olikin kouluvääntöä. Sain valita ratsuni Melban, Karan ja Akun väliltä, ja nappasin kolmikosta Akun ratsastettavakseni. Tietämättä siis, mitä tunnilla oli luvassa. Olinkin valintaani tyytyväinen, kun kuulin vuorossa olevan koulua. Tunnin treeniaiheena oli kulmien ratsastaminen huolellisesti takaosakäännöstä tarvittaessa apuna käyttäen.
Kuviona oli ratsastaa kenttä kahtena eri suuntaan kuljettavana neliönä, jonka kulmat ratsastettiin takaosakäännösmäisesti ensin ihan pysähdyksen kautta, sitten liikkeellä pysyen. Aku ei alussa meinannut keskittyä lainkaan, sillä sen huomion vei tallin uusin tammatulokas. Niinpä pysähdykset sattuivat vähän miten sattuu, ja käännökset lähtivät vähän niin ja näin. Tehtävän ansiosta sain kuitenkin käytettyä normaalia enemmän ulkopuolen apuja. Hiljalleen Aku malttoi alkaa kuunnella paremmin, mutta pääsi aina välillä ennakoimaan käännöstä, kun jätin pysähtymiset väliin. Onneksi niitä sai hyödyntää aina, jos meno tarvitsi sitä. Ravissa tehtävä ei sinällään vaikeutunut, mutta vaati selvemmin pidätteiden käyttöä, jotta Aku ei käännähtänyt ennen aikojaan uuteen suuntaan. Välillä tein kulmia uudelleen myös käynnissä ja pysähdyksen kautta, kun Aku tuntui kiirehtivän liikaa. Hankalammalta suunnalta tuntui tehdä järkevät kulmat vasemmassa kierroksessa. Ulkopohkeena ollut oikea jalkani osasi toki kääntää, mutta sisäpohkeena ollut vasen jalka ei puolestaan osannut olla tukena, ettei Aku käännähtänyt liian aikaisin tai yrittänyt valua sisäpuolelta käännökseen.
Laukassa tehtävä pysyi samana, ja suuntaa vaihdettiin käynnin kautta. Pienen alkuhaparoinnin jälkeen aloin taas saada ulkoavuilla kääntämisestä kiinni, ja Aku kääntyi hetkittäin kulmat aika näpsäkästi. Sen sijaan ongelmana oli saada Aku siirtymään ravin kautta nopeasti käyntiin, jotta pääsimme vaihtamaan suuntaa. Uusi laukka nostettiin mahdollisimman suorana ratsastaen jo heti ensimmäinen kulma mahdollisimman huolellisesti. Aku nosti laukat käynnistä aika kivasti, ja pienen harjoittelun jälkeen pääsimme jatkamaan laukkaa hyvin suoraan ennen kulman ratsastamista. Oli mukava huomata, kuinka alkutunnista hieman omiaan tohottanut ratsu keskittyi nyt paljon paremmin. Tehtävä tuntui laukassa myös vähän helpommalta kuin käynnissä ja ravissa. Liekö sitten Akukin joutunut jo tekemään sen verran töitä, ettei ehtinyt muita mietiskellä vai olinkohan sittenkin saanut itsekin vähän jujusta ja omasta keskittymisestäni kiinni.
Loppuverryttelynä teimme ravissa pohkenväistöjä uralta keskemmäs ja takaisin puolihuolimattomasti. Tarkoituksena oli vähän jumpata hevosta, mutta pitää meno silti mahdollisimman rentona. Aluksi Aku kipitti eikä ihan kuunnellut. Opettaja vinkkasi pyörittelemään tarvittaessa ympyröitä, joiden avulla sainkin ratsun takaisin kuulolle. Sen jälkeen väistöt alkoivat sujua sopivan rennosti. Aku väisti keskemmäs ja palasi uralle paikoin hienon rennosti ja pyöreänä pysyen. Ravin tahti ei kiihtynyt, vaan meno oli mukavan tasaista. Opettaja oli hoksauttanut jo aiemmin tunnilla olemaan käsistä mahdollisimman kevyt. Sen toteuttaminen auttoikin tässä tehtävässä aika mukavasti, kun tajusin taas ratsastaa enemmän pohkeella enkä vain nyplätä ohjia turhaan. Tunti päättyi mukavan rentoihin tunnelmiin, kun kentällä kiertämisen sijaan kävimme tepastelemassa loppukäynnit peltolenkin kautta.
